Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
"Mutta, Dora, en minä voi kulkea yksistäni yli kadun niin myöhällä." "Et, se on tosi; mutta minä tahdon johdattaa hänen tänne, jos voin. Muutoin tuntuu hän olevan sävyisä ja on oikein; huvittava ja iloinen suojelija; mammakin suosi häntä. Hän puhui lähetyksestänsä täti Printfellille ja on lepyttänyt tuon hyvän mummon; tänään juo hän kahvia Printfell tätillä." "Ja te ... onko täti kutsunut teitä?"
MAIJU. Pappa on semmoinen luja prinsiippi-ihminen, niinkuin tiedät. ELISABETH. Jotako mamma ei ole? MAIJU. On, on, tietysti, onhan mammakin. Mutta mamma on niin herttainen ja hyvä samalla. JUSSI. Jotako pappa ei ole? Maiju rukka, sinä puhut itsesi pussiin vähän väliä. MAIJU. Kuinka sinä olet ilkeä? En puhu enää mitään, koska tartutaan kiinni jok'ainoaan sanaan. HANNA. Se on niin Jussin tapaista.
Kun Terning iltasella saapui maalle vaimonsa luo, oli koko hänen olemuksensa yli levinnyt suruisuuden ja punssin tuoksu. Lempeällä äänellä ilmoitti hän menettäneensä paikkansa. Ulkona satoi rankasti ja roiskui sitä sisäänkin ikkunoista, niin että pieniä purosia kasvoi lattialle. Rouvan kyyneleet sekautuivat sadeveteen, ja pienet Terningit itkivät, kun mammakin itki.
Mutta että mammakin voi semmoiseen yhtyä? Ja mitä te? Emme me nyt juuri mitään koetimme kyllä, mutta... Eikö Naimikaan osannut puoliaan pitää? Ei hän juuri virkkanut mitään nyt, vaikka muuten on kyllä valmis. No niin, tietysti ... hm... Alkoi kuulua soittoa salista. Tytöt, teidän täytyy tulla, riensi Naimi sanomaan. Minä menen kotiin, sanoi Hanna. Ilman hyvästiä?
PASANTERI. No, niillä komesrootilaisilla on kauneudelle hyvin avonainen mieli. Tässä kävi äsken Ville kapteeni luonani asioillaan ja ilmoitti rakastavansa Eevaa, ja mammakin oli jossakin sanonut pojalleen Eevasta, että tuo tyttö Villen pitää saada rouvakseen. JUNKKA. Elä hiidessä! Silloin on leikki kaukana. Siitä eukosta ei pääse irti tappelemallakaan.
MARTHA. Kyllä ei ole Maiju nyt terve. Eiköhän olisi parasta mennä tohtoriin? MAIJU. Missähän mammakin on? MARTHA. Eikö liene lasten työhuoneella. Siellähän se on ollut myötäänsä, siitä saakka kuin Hanna ja Jussi läksivät. Menenkö hakemaan? Eikä. Antaa olla. MARTHA. Mitäs minä nyt osaisin teille neuvoa? Kuulkaapas ! MAIJU. Mitä sitten?
"Se on nauranut meille ruotsiksi, mamma", toimitti Antti ja Janne nauroi revetäkseen. "Naurakaahan vielä, että mammakin kuulee..." "Minä teille vielä ... antakaa nyt ne perät, kun antanette..." "Anna pois, Antti, että Jussi pääsee rauhaan", käski ruustinnakin, "johan minä kuulinkin sen äskeisen remauksen..." "No hekkää ... tuoss' on!..."
Minä en ole nähnyt Fannya pitkään aikaan, sanoi rouva Ahlholm, sopisihan käydä meilläkin joskus, vaikka meillä ei olekaan tyttäriä, mutta onhan siihen sijaan poikia ja pojathan ne kumminkin ovat suolana rokassa, eikös niin? No, tunnustapa vaan pois, eivätkös ole suolana rokassa? Hän nauroi leveästi, muutkin tirskuivat ja syntyi siten yleinen naurukööri, johon pappa ja mammakin yhtyivät.
Me laitamme sinulle kodin hauskaksi. Mitä sanot? Jos esimerkiksi rupeisimme heittämään palloa yhdessä? Eikö se olisi mukava? Osasin minä ennen, siitä tosin on jo neljättäkymmentä vuotta. No, missä pallosi, tuopa esille, niin koetetaan. Mammakin ihmettelee, kun tulee kotiin ja näkee meitä pallonlyönnissä. MAIJU. En minä tahdo, pappa, en PASTORI. Et tahdo heittää palloa?
Me vastaamme vaan yhtä lyhyesti, että rahoja tällä kertaa erityisistä syistä ei lähetetä. Johannes ei voinut olla naurahtamatta Uunon varmoille päätelmille, ja kun Johannes, niin mammakin ja Henrik naurahtivat. Ja he menivät kaikki saliin, jo vähän rauhoittuneina.
Päivän Sana
Muut Etsivät