Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Tässä tanssivi tasaiset, Sekä lystit lyyräjävät, Valitulla varrellansa, Muhkialla muovollansa; Meille on luoja varren luonut, Jumala kuvan kuvannut, Luoja luonut luokin varren, Herra muovon muovaellut.
Mutta kiertyipä mieleen sekin aika, miten Siirin kanssa vihillä seisotaan. Oikein pelottavalta tuntui sen onnen suuruus, mutta suloiselta se toivo kuitenkin tuntui ja kuvaili mielessään, miten tuolla isolla ruunikolla Antin ruunikkoa hän ajatteli ihan omanaan tulla kuhnastaan Vaaralaan hääkartanoon ja miten luokin ottajat usahtavat portin pielestä vastaan ja luokkiin käsiksi.
Päivänäpä kolmantena kylä vastahan tulevi. Siitä lieto Lemminkäinen ajavi karittelevi vierimäistä tietä myöten vierimäisehen talohon. Yli kynnyksen kysyvi, lausui lakkapuun takoa: "Oisiko talossa tässä rinnukseni riisujata, aisani alentajata, luokin lonkahuttajata?"
Väinämöisen veljenpoika Arvasi asian uuen, Katseli ajokaluja, Suitset suuhun, päitset päähän Antoi puntista punoa, Riimut rautarenkahista, Teki länget tervaksista, Luokin karhun kylkiluista. Ajoi tuonne tunturille, Meni jäiselle mäelle, Pysyi kynnet kalliolla, Ei livennyt liukkahalla. Ajoi aikansa mäkeä, Tuuritteli tunturia; Laskihen Lapin keolle, Sille suurelle sileelle.
Yksi lapsista, tyttö, huusi: »Ihalainen tulee!» »Sekö Murron Ihalainen?» kysyi Hyvärinen, joka veisti reen jalasta. Tyttö selitti: »Se, jolla on hyvin suuri nenä... Semmoinen kuin Vatasen Jussilla.» »Vai se se tulee!» lausui siihen emäntä. Antti oli tarkastellut luokin painoksen ja vääntäytynyt rappusten eteen. Siinä muisti hän nyt, mikä merkkivieras hän oli. Aivan se nosti rintaa.
Vihdoin hiipien tonttu tuo Käy talon perheen luona, Kauan huomasi hän, miten nuo Arvon hälle on suonna; Lapsien luokin varpaillaan Katsomahan käy armaitaan; Kellähän oisi mieltä Hältä sen onnen kieltää. Näin hän polvesta polvehen Lapsin' on nähnyt heitä Poian ain' isän jälkehen; Vaan mist' on he ja keitä? Kukkivat, kuihtuvat, vuorottain Lähtevät pois mut minne vain?
Lausui lapsi lattialta, poika portahan nenältä: "Ei ole talossa tässä rinnuksesi riisujata, aisasi alentajata, luokin lonkahuttajata." Mitä huoli Lemminkäinen! Laski virkkua vitsalla, helähytti helmisvyöllä; ajavi karittelevi keskimäistä tietä myöten keskimäisehen talohon.
Kiiltäviä, neliskulmaisia, yleismaailmallisia herrain vaunuja kiitää ylös ja alas Nevskiä pitkin kumipyörillään, mutta silmä livahtaa pian niiden sivu ja seuraa raskasrakenteisia monimutkaisia lastivaunuja, joissa suuret hevoset kulettavat avarana porttina päänsä päällä tuon leveän kansallisen luokin.
Riihen eteen se pääsi, mutta kun siinä käännäytti hevosta, niin silloin ne pajut risahtivat. Ja Lehtoniemen Teppana se näkyi huutokaupasta lähtiessään käärivän selkäänsä niitä silanresuja, länkiä ja mäkivöitä ja otti luokin käteensä. Se kai toki antaa niitä vehkeitä, jos ei iäksi, niin ensihätään lainaan. No kun ne pojat kuitenkin riihet kehtasivat puida ja leikata elot! keskeytti Malla.
Vaan silloin se heti kouristi ja siinä rytäkässähän siltä purra rotasi sydämmen. Voi surkeata, se ei ole lasten leikkiä», ja eukko näytti koettavan katkerasti itkeä ja painoi silmiään huivinsa nurkalla. Kaikki olivat äänettöminä ja mietteissään. Isän kookas vartalo pöydän päässä, pää pöytään sujutettuna, oli kuin luokin paininpuu.
Päivän Sana
Muut Etsivät