Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Nuoret eivät totelleet vanhusta, arvelivat vaan, ei se vanha asioita ymmärrä, möriseehän vaan kuin vanhat ainakin. Eikä Iivana käynyt sovintoon naapurinsa kanssa. Minä en hänen partaansa repinyt, sanoi hän; itse se sen leuastansa nyhti; hänen poikansa repi minun rinnukseni ja koko paitanikin. Tuossa se on. Ja Iivana lähti oikeuteen. He käräjöivät sekä rauhatuomarin edessä että pitäjän käräjissä.
Kävin Suomet, kävin Saaret, Kävin puolen Pohjanmaata, Sakaran Savon rajoa, Kahen puolen Karjaloa, Kaikki kaupungit katsellen, Turun linnat tunnustellen; Ei ollut pääni polkejaista, Aivoni alentajaista. Kun tulin omille maille, Yksi portto pääni polki, Toinen aivoni alenti, Kolmas rikkoi rinnukseni. Koti toivoi kuolleheksi.
Onko järkeni niin valistunut, että se siihen pystyy?» »Ei, ei», vastaa kokemus, »minä olen vain lapsi vielä ja minun ymmärrykseni on lapsen ymmärrystä. Et löydä totuutta, jos nyt jo rupeat minuun turvaamaan.» Ja matka käy toiseen taloon. »Onko tässä rinnukseni riisujaa?» kysyy Lemminkäinen. Ja akka kiukaalta vastaa: »kyllä tässä talossa on niitä vaikka satoja.
Menen mie toki pihalle, Ajan porstuan etehen. Vuotan viikon veikkoani Riisumahan rinnuksia, Aisoja alentamahan. Eipä veikko tulle'kana, Itse riisun rinnukseni, Itse aisani alennan. Vielä vuotan veikkoani Tuosta käymähän tupahan; Eipä veikko tulle'kana, Itse tungeme tupahan, Annan kättä kääkäselle, Kylm' on kääkä kättä vasten.
Päivänäpä kolmantena kylä vastahan tulevi. Siitä lieto Lemminkäinen ajavi karittelevi vierimäistä tietä myöten vierimäisehen talohon. Yli kynnyksen kysyvi, lausui lakkapuun takoa: "Oisiko talossa tässä rinnukseni riisujata, aisani alentajata, luokin lonkahuttajata?"
Päivän Sana
Muut Etsivät