Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Nuorempi mies rupesi rinnusta aukaisemaan, mutta siihen virkkoi hänen toverinsa leikillä vähän: Anna minä riisun hevosen ... et sitä saa rauhassa riisua kuitenkaan ... näetkö, kuka tuolta tulee? Johanna ja nuori mies tervehtivät toisiaan, kumpainenkin, niinkuin minusta näytti, vähän ujostellen. Vanha mies työnsi nuorempaa selästä Johannaan päin.
Muistathan, rakas poikani, miten riisuin vanhan puvun yltäni ja panin sen pois, koska se ei enää kelvannut käytettäväksi, ja miten Jumala lahjoitti minulle uuden puvun. Katso, kuin vaatteen riisun nyt riutuvan ruumiini ja panen pois. Se lahoo kuin tuo vanha puku, mutta minä itse pääsen taivaallisen Isämme luokse. Hän suo verhokseni kauniimman, ihanamman, ruumiin.
CLAUDIO. En koskaan pelkuri! CANZIO. No näytä se ja puollusta itseäs! CLAUDIO. Siinä oli kylliksi. Angelo. Claudio? CLAUDIO. Se oli kuoleman pistos, joka painoi päätösmerkin elämäni kirjaan. GIOTTI. Toisin toivokaamme ja käykäämme toimeen häntä sidottaa. CLAUDIO. Pois siteinenne ja kahleinenne. Kohta olen vapaa, kohta riisun päältäni tämän kempelön naamarin, joka niin kauvan on peitellyt sieluani.
Menen mie toki pihalle, Ajan porstuan etehen. Vuotan viikon veikkoani Riisumahan rinnuksia, Aisoja alentamahan. Eipä veikko tulle'kana, Itse riisun rinnukseni, Itse aisani alennan. Vielä vuotan veikkoani Tuosta käymähän tupahan; Eipä veikko tulle'kana, Itse tungeme tupahan, Annan kättä kääkäselle, Kylm' on kääkä kättä vasten.
Katketkoon käteni kaatuessani ennen kuin se, minä suojelen sitä ennen kuin itseäni. Ennen kuin illalla koskelta tultua hoidan itseni levolle, hoidan minä sen. Minä riisun sen, kuivaan sen ja ripustan sen seinälle yöksi. Se siinä parhaiten suoristaikse lepoon työpäivän vaivoista. Koko talven se samoin lepää ja on kevään tullen entistään ehompi.
Neitsyt juoksi hänen edellänsä portaita ylös. Päästessänsä etehiseen pysähtyi hän. Nuori tyttö tuli hänen jäljessänsä. "Tässäkö se on?" "Tässä." "Kaiketi on parasta, että riisun päällysvaatteeni ennenkuin käyn sisään?" "On, mutta kiiruhtakaa." Neitsyt tähysteli häntä tarkkaan sill'aikaa kun hän ripusti kaapunsa naulalle.
Entä jos lasken pois kupukilven, pois kypäränkin raskaan riisun, keihään myös panen muuria vasten, kuulun Akhilleun luo menen itse ja hält' anon rauhaa, tarjoan pois Helenen kera kaikkien aartehiensa, jotka Aleksandros toi kerran laitavin laivoin Ilioniin tämän toi sodan syyksi ja syttymiseksi Atreun poikien haltuun taas, tavaroistapa tarjoon muistakin puolet pois, tasan kesken akhaijien kaikkein, kansan vanhimpain valan annan vannoa sitten, rahtuakaan jaost' ett' ei kätketä, vaan tasan kaikki armaan kaupungin varat vauraat kahtia pannaan?
Ahaa, sinä tarkoitat alushametta ... se on vain paperista, kuten näet ... minä riisun siltä senkin ... mutta ... mutta, lisäsi hän kiireesti, niinkuin hän olisi muistanut jotain, sitä minä en uskalla näyttää äidille. Kuinka niin?
ROLF JUTE. Niin... Minä olen se mies, joka otan ryöstääkseni Brigittan luostarin, se mies, joka säälimättä riisun vaikka itse alttarin juuressa luostarin abbedissalta hänen juhlapuknnsakin! OTTO RUD. Sinä olet viekas kavaltaja! Sinä ai'ot taas minua pettää! ROLF JUTE. Pyhän Yrjön nimen kautta ja kautta kunniani vannon, että tehdyn lupaukseni täydellisesti suoritan! KOLMAS N
Erkki Pehrsson iloissansa iskee pöytään tinakannun: »Kuka myöpi kunniansa, kuka panttaa maan ja mannun, kuka lahjat laulun, viisun, kuka tunnon hyvän tuhlaa; minä vainen vaatteet riisun eikös juoda Erkin juhlaa?» Täss' on poika, Erkki Pehrsson, kaupungin ma portit suljen, täss' on herra, Erkki Pehrsson, koska tahdon, itse kuljen.
Päivän Sana
Muut Etsivät