Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Samaksi maaksi lahoo Isot ja pienet; mutta kunnioitus Maan elon enkeli se eri paikan Tok' ylhäisille suo ja alhaisille. Tuo vihamiehemme hän oli prinssi, Ja vaikka sai hän vihamiehen surman, Niin saakoon prinssin hautuun. GUIDERIUS. Hänet tuokaa. Thersites yhtä hyvä on kuin Ajax, Kun ovat kuolleet. ARVIRAGUS. Hänet tuokaa. Runon Sill' aikaa sanelemme. Ala, veljyt!
Sitä en vielä eläissäni ole kuullut». »Minä olen nukkuva enkä enää koskaan heräävä. Silmäni ei sitten enää milloinkaan näe aurinkoa, eikä korvani kuule enää ääntäsi. Ruumiini lepää silloin kylmänä ja kankeana maassa. Vihdoin se aivan lahoo ja muuttuu maaksi». Silloin poika heittäytyi itkien hänen kaulaansa ja toisti toistamistaan sanoja: »
Sinun jumalasi, sanoi Abdallah, on sokea, kuuro ja mykkä; tottapa se lienee joku puupölikkä, joka lahoo siellä kaukana Magreb'issa. Ei, keskeytti hänet lapsi, minulla on Jumalani muassani ja se jätti minut yksinäni. Kas tässä, sanoi hän, kiskaisten sulkatupsun tukastaan; ota se ja paiskaa mokoma palasiksi, minä kiroon sitä. Onko tämä höyhenvihko sinun jumalasi, kysyi vanhus nauraen.
Vielä palaa Väinö, pyhät vuoret puhdistaa, vanhat haltijat entiseen valtaansa asettaa. Lahoo, ränstyy, mätänee käsin tehty kuva, sadat vuodet seisoo jumalain puu ja jos kerran kaatuu, jo toiset juurestaan versoo. Sinulle uhraan, ainoani annan, viimeiset aarteeni eteesi kannan.
Kun kaukaa katselen leikkaajia, mitenkä välistä ojentavat itseään, välistä taas kyyristyvät alas, näyttää minusta usein, niinkuin pitäisivät monimenollista rukousta. Tuolla hovin puutarhan säle-aitaa maalataan viheriäisellä öljymaalilla. Kuiva puu lahoo tuulessa ja sateessa, jos ei sitä maalilla suojele.
Lapsi ei voinut selittää suruansa, mutta eräs nainen vastasi hänen puolestansa: »Ukko uhkaa lähteä sotaan ja nyt sanoo veli lähtevänsä myöskin.» »Aijotteko todellakin?» kysyi Elina, ja Sakki vastasi: »Ennemmin mies ajoissa kaatukoon sankarin tavalla, kuin levossa lahoo ja viimein joutuu syrjään potkaistavaksi kuin kuivunut turve.» »Entä lapset? Näettehän, miten ne itkevät.»
Muistathan, rakas poikani, miten riisuin vanhan puvun yltäni ja panin sen pois, koska se ei enää kelvannut käytettäväksi, ja miten Jumala lahjoitti minulle uuden puvun. Katso, kuin vaatteen riisun nyt riutuvan ruumiini ja panen pois. Se lahoo kuin tuo vanha puku, mutta minä itse pääsen taivaallisen Isämme luokse. Hän suo verhokseni kauniimman, ihanamman, ruumiin.
Hitaampi rasvaist' yrttiä sä oisit, Mi Lethen rannoill' itsehensä lahoo, Jos täst' ei mieles kiihtyis. Kuule, Hamlet, Käy huhu, että maatessani käärme Mua pisti puistossa; näin koko Tanskaa Tuon valheellisen tiedon kautta häijyst' On petetty; mut, jalo nuorukainen, Se käärme, joka hengelt' isäs pisti, Nyt kantaa kruunua. HAMLET. Oi, aavistusta! Mun setäni.
Sen tottumus tekee. Oli uskomme väärä; ei jyristen suistuta suolla, vaan vitkahan mennään, meltona taipuvi rauta. Jumaliste! Tunkiolla ei turhasta kuolla, ja ainahan nauraa voi, kun itku ei auta. Sen tottumus tekee. Nyt uskon ma, että elää voisimme, vaikka kyyn pihdissä, pitelijällekin anteheks suoden. Miss' ihminen lahoo, lieron on leikkimäpaikka, ja viikon kun leikkinyt on, niin leikkivi vuoden.
ISEBEL. Ei kuitenkaan niin helposti kuin luulet. Sun täytyy vielä ennen loppuas Kitua ravinnotta kahleissa; Siks kunnes riudut kärsimysten yössä Ja henkes hortuu tuskan tutkaimiin. Sua kostomme ei heitä sittenkään; Sun ruumiis kirottuna heitetään Kedolle ruuaks korppien. MIKA. On yhtä, Se missä lahoo, jonk' on lahottava. Vaan oman riettaan elämäsi lopun Sa kerran olet myöskin näkevä.
Päivän Sana
Muut Etsivät