Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Mattia nuhtelin kuitenkin ennen lähtöäni siitä, kun hän oli asian antanut niin pitkälle mennä ja häväissyt siten sekä isänsä että Kiveläiset, mutta hän vaan vastasi isälleen jo edeltä sanoneensa, jotta hän ei Kivelän Kaisaa ota vaimokseen, ja ensi kerran kuulutettua oli hän Kiveläänkin toimittanut sanan vihillä kieltäytyvänsä, jollei ennen kuulutusta purettaisi.
Kuule nyt ... yksi sana täytyy sinun vielä sanoa ... sano *otan* vihillä oltaessa. Sinulla on rohkeutta... Minä pidän sinusta... Sinä olet morsiameni... Kukaan ei saa enää nauraa sinulle. Prinsessa on vaiti ja Olli puhuu! H
Sitten tapahtui vihkiminen sen ajan juhlallisemmalla tavalla. "Noin muhkeata paria ei usein nähdäkään vihillä," kuultiin monen kuiskaavan, ja totta se olikin.
Kun me vihillä lupaamme rakastaa puolisoamme, niin meidän pitää muistaa, että sana rakastaa sisältää paljon, nimittäin kristillisessä merkityksessä". "Sen myönnän", virkkoi Esa. "Vaan tahdonpa väittää, että vaimoni rakkaudesta minua kohden tuon onnettoman teon teki, vaan ei muistanut, että hän siten osoitti suurinta säälimättömyyttä lähimmäistään kohtaan".
"Asia pantiin menemään tavallista uraansa; meidät kuulutettiin avioliittoon, pappilasta käytiin vihillä ja niin olimme nyt aviopari. "Meille alkoi nyt aviollinen yhdyselämä, mutta minkälaista se oli! Kuollutta, kylmää ja raskasta oli se.
Oikein minun hatussani ja hännystakissani! samassa hännystakissa, jossa minä vuosia takaisin kakskymmentä ja yksi seisoin vihillä Martan rinnalla. Tuntuupa minulle kuin sinun muodossas tuossa nyt itsiäni katselisin yksi ja kakskymmentä vuotta ajassa taaksepäin, ja silloin olit sinä vasta nyrkin kokoinen, ja viisi kuukautta puuttui vielä ennenkuin hengen sait.
Ja kun keyrisunnuntaina oli käyty kirkossa vihillä, niin sitten viikolla muutettiin korpeen asumaan. Ja siellä minä olen näihin päiviini asti asunut, ja eikö tuo tuolla kerran kuolemakin tulle. Kertoja lopetti kertomuksensa tähän. Hän taukosi, painoi kätensä kasvoihinsa, niinkuin uupunut ne painaa.
Vaan vanha rovasti ei virkkanut mitään. »Vai mielellään? Vai niinkö onkin asiat?» Ja hän näki heidät vihillä edessään, vanhan miehen ja nuoren naisen, ja muisti miten oli heitä vertaillut toisiinsa ja ajatellut, epäillyt, mutta sitten kuitenkin päättänyt: »Ehkä! Ka, miksei saattaisi olla onneksi heille, koskapa oli ollut meillekin.»
HUSSO. Kun ei ole soveltunut ennemmin. Nytkin hän läksi sieltä kesken parhaan tukkiliikkeen. ANNA LIISA. Eikö hän tiedä, että olen menossa naimisiin toisen kanssa? HUSSO. Tietää, tietää! Minähän siitä toimitin hänelle sanan. Sen vuoksi hän juuri kiirehtiikin. ANNA LIISA. Turhaa! Se on nyt liian myöhäistä. HUSSO. Myöhäistä? Kuinka niin? Et sinä vielä ole vihillä ollut.
Kohta he kuitenkin vihillä kävivät. Vaan jo ensi yönä kun Annikki nukkui sulhonsa käsivarrella, huomasi tämä mustan vaskisormuksen. Varovaisesti otti hän sen morsiamen sormesta, luuli itsensä petetyksi, hiipi hiljaa Annikkia herättämättä vuoteelta ja läksi vielä samana yönä takaisin etelämaille, eikä ole hänestä sen koommin mitään kuulununna.
Päivän Sana
Muut Etsivät