United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lupaatkos niin tehdä, rakas Inka?" puheli Pentti. "Minä luotan sinuun elämässä ja kuolemassa, Pentti. Waikkapa wielä saisimmekin hautamme kosken kowiin hyrskyihin, en sitäkään pelkää, sillä kuolemakin sinun kanssasi on ihana", sanoi Inka tyynellä luottamuksella. "Jumalan nimeen sitten!
Viimein valloitti minun uni, joka on niin tasapuolinen, kuin kuolemakin, niin köyhille kuin rikkaillekin, mutta molemmille rakkaampi kuin jälkimäinen. Nukkuissani näin unta: minä olin olevinani isäntänä ja kylvävinäni siementä suurella vainiolla omaan peltooni, joka oli hyvässä voimassa ja järjestyksessä.
Kuinka mitättömältä ja mielettömältä tuntuvat täältä ylhäältä yksilön omaa etua tarkoittavat pyrinnöt! Kuinka kaukana on täältä itsekkyys ja itserakkaus! Kuinka suurta on yhteishyvän takia uhrautuminen, niin, kuolemakin isänmaan vuoksi! "vi sjelva må förgätna dö som vägen i dess sjö!" Oi, kuinka elämä on sentään ihanaa ja suurta! Ja Heikki alkoi mielessään pitää puhetta.
Oi niin, rakkaani, olemme onnelliset, eikä meidän onneamme taida mikään järkyttää, sillä kuolemakin, joka teille on kaiken loppu, saattaa meidät yhä suurempaan rauhaan, suurempaan rakkauteen ja suurempaan riemuun. Ja niin kuluvat täällä päivämme ja kuukautemme ainaisessa sydämen onnessa.
He katselivat molemmat sinne päin, mistä täysi kuu juuri nousi, ja vähän ajan kuluttua painuivat silmäni taaskin kiinni. Tällä kertaa oli todellinen uni minut vallannut. Samassa silmänräpäyksessä, kun tunsin nukkuvani ja kun levottomat ajatukset herkesivät minua vaivaamasta, tunsin sellaisen sulouden tunteen, että kuolemakin olisi ollut tervetullut.
Mikä teko silloin olisi liian vaivalloinen, kunhan sillä voi tätä yleisöä palvella! Kuinka ihana olisi itse kuolemakin, jota tämä yleisö itkisi! Kuolema yleisön lämpimään syliin! Aseta tarkoitusperäsi korkealle! kajahti Heikissä taas selvänä Snellmanin lause. Niin juuri, se oli oikea elämä, se oli elämä tulevaisuudessa! Valmistua, valmistua vain täydellisesti!
Signe, joka tiesi isänsä kertomuksista, että hirmuisin rääkkäys, ehkäpä kuolemakin, odotti häntä inkvisitionin vankeudessa, kaatui niinkun ukkosen nuolen iskemä, hengetönnä lattialle. Akselinpoika oli kaikista läsnäolevista ainoa, joka piti ymmärryksensä.
Ja kun keyrisunnuntaina oli käyty kirkossa vihillä, niin sitten viikolla muutettiin korpeen asumaan. Ja siellä minä olen näihin päiviini asti asunut, ja eikö tuo tuolla kerran kuolemakin tulle. Kertoja lopetti kertomuksensa tähän. Hän taukosi, painoi kätensä kasvoihinsa, niinkuin uupunut ne painaa.
"Katso meitä: me emme tunne eroa, emme surua emmekä kärsimyksiä, ja jos niitä tulisikin, niin ne muuttuisivat iloksi. Yksin kuolemakin, joka teille on elämän loppu, on meille elämän alku, sillä se muuttaa olomme onnelliseksi, hyväksi ja tyyneksi, eikä sillä koskaan ole loppua.
»Oi päivä kuink' on kirkas nyt Kuink' autuus uhkuu luonnossakin On kaikki sumu hälvennyt, Ja poistettu on kuolemakin! Oi, kallis Veri-ylkäni! Oi, Jesus, kaikki kaikkeni?» Jumalisuuden salaisuus. 1 Tim. 3:16. Enkelien keskustelua. »Voi synnin kuormaa, kirousta, Mi painaa kurjaa mailmaa!