United States or Iran ? Vote for the TOP Country of the Week !


Nuori, kesäpukuinen neiti läheni Heta-muoria, astuessaankin kukkaiskimppua sitoen. "Mitä siellä niin erittäin katsottavaa nyt on?" kysyi neiti huolettomasti. "Mitä? Eikö Fanny-neiti näe, että siinä ne nyt tulivat Kivelän isäntä ja Kokon Kalle?" tuumaili Heta-muori hiukan nurisemista osoittavalla äänellä. "Kyllähän minä nuo näin. Niillä on varmaan papalle jotakin asiaa", arveli neiti.

"Viimein kysyi hän tahtoiko sulhanen ottaa 'tämän ihmisen Katariina Kivelän aviovaimokseen rakastaaksensa häntä myötä- ja vastoinkäymisessä. "Lujalla ja vapisemattomalla äänellä vastasi Matti: 'en. Kaisa nyhkäsi Mattia kylkeen ja rovasti, hiukan toinnuttuaan ensi hämmästyksestään, uudisti kysymyksen alusta alkaen.

Lumiräntää satoi koko päivän. Ilma oli sakea ja harmaa kuin piimävelli. Näytti siltä, ettei siinä seiväs kaatuisi, jos pystyyn heittäisi. Kivelän Mikko ei koko päivänä yrittänytkään ulkotöille, kiskoskeli vain vasupäreitä ja teki vasuja talven tarpeiksi. Niitä hän vain teki ja oli koko päivän vähäpuheisempi kuin tavallisesti, juuri kuin paha ilma olisi häneen vaikuttanut ja painostanut.

Hevosen hoito tuo nyt ei oikeastaan kuulu naisen töihin, mutta kun ei miestä ole talossa, niin käypihän se kyllä päinsä; onpa montakin esimerkkiä olemassa, että mummot ovat hoidelleet hevosensa, vieläpä sangen hyvästikin. Nikkarilan Luuta-Liisa ei kuitenkaan ihan avuton ollut, se huomattakoon, sillä Kivelän torppahan oli aivan lähellä.

Hassuttaa vain sinua!» »Jos hassuttaneekin, kun ei anna pastihuiveja ja viisimarkkoja», vastasi taas toinen ja nauroi muille silmää iskien. »Kun ei ole mistä antaaTällä tavalla kerrankin sätti pari tyttöä toisiaan toisten nauraessa. Ja hänkin oli eilen illalla ollut muutaman pojan, Kivelän Riston kanssa soutelemassa! Häntä peloitti niin, että kädet vapisi.

Heidän lapsensa kasvoivat yhdessä; ja kun Liisan Juhana kolme vuotta sitte meni palvelukseen, tuntui katkeraa kaipausta Kivelässäkin. Ei Juhanan palveluspaikka kuitenkaan ollut niin perin kaukana, ett'ei hän silloin tällöin olisi lähettänyt terveisiä kotiinsa; vaikka tosin kului välistä pitkäkin aika, hänestä mitään kuulumatta. Useimmin kaikista kävi Liisa-mummon luona Kivelän Katri.

"'Kirottu sikiö! karjasi isä, ja kun Matti aikoi lähteä pois, tarttui hän poikansa rintapieliin ja silmänräpäyksen ajan koetti pudistaa häntä, mutta Matti seisoi jäykkänä, kuin seinä. Hirveä oli se silmäys, jonka hän sitten heitti poikaansa sanoessaan painolla: 'sinä nait Kivelän Kaisan, etkä ketään muuta.

Siellä oli suuria ja pieniä tyttöjä, kaikenikäisiä, paljon pienempiä kuin hän, hänen kokoisiaan ja aivan aikuisiakin, ja pojat heitä laskettivat. Voi jos olisi hänkin saanut laskea jonkun kerran, kuvaili hän seisoessaan syrjässä muitten katsojain ja osattomain seassa. Mutta kuka olisi häntä laskettanut? Hän ei juuri muita tuntenut kuin Vimparin Aapon, Kivelän Riston ja Montinin Jorin.

Tätä katseli Mikko Kivelän kartanolla ja navetasta tulevalle Aunolle sanoi: Kylmä on ilmassa, lunta näkyy pilvissä olevan, mutta etelässä se kuitenkin näkyy tuuli olevan, kun pilvet ovat pohjoiseen matkassa. Jos rupeaa etelästä tuulemaan, niin lauhtuu ilma. Viisasta kuitenkin oli, että Lättenperi kiirehti perunoittensa ääreen.

Sunnuntaina kävivät kaikki, sekä Luuta-Liisa että Kivelän asukkaat, kirkossa; mutta iltapäivällä astui Liisa juhlallisesti Kivelään, ja silloin olikin paras riemun aika, sillä mummo kertoi kaikki uutiset, mitä oli lauantaina kuullut Heinätorilla ja mitä tiesi likiseutujen herrastaloista. Kivelän ukko, Katrin isä, noista keskusteluista enimmin iloitsi.