United States or Åland ? Vote for the TOP Country of the Week !


Vaan kyllä se kauppias itse arvaa, jos eivät minun päänyörini kaikkia muistaisikaan. ELVIRA. Menehän jo, mene, mokomakin tuulimylly tuosta pauhaamasta. A milloin se etana reissuun lähtee? A silloin kun se sieltä palaa. Mitäs mummoa se nyt taas olikaan? STELLA. Kardemummaa ja safraamia! No, mene joutuin jo! HESSU. Kartat ja mummot ja Sohvin Aaro, jonka kanssa lapsena tappelin. Kyll' nyt muistan.

Hevosen hoito tuo nyt ei oikeastaan kuulu naisen töihin, mutta kun ei miestä ole talossa, niin käypihän se kyllä päinsä; onpa montakin esimerkkiä olemassa, että mummot ovat hoidelleet hevosensa, vieläpä sangen hyvästikin. Nikkarilan Luuta-Liisa ei kuitenkaan ihan avuton ollut, se huomattakoon, sillä Kivelän torppahan oli aivan lähellä.

Ja se ihminen oli kuitenkin paras kaikista, joita hän tunsi; muut olivat vielä tätäkin huonommat. Ja kaikki, mitä hänelle oli tapahtunut, oli joka askeleella vaan vahvistanut tätä asiaa. Nehljudofin tätit, jumaliset mummot olivat hänet kartoittaneet, kun hän ei enää yhtä hyvin kuin ennen voinut palvella heitä.

Kun matkalla sattumaltaan Ma kultani perheen näin, Niin siskonen, äiti ja taatto Mun tunsivat tervehtäin. He kysyvät, kuinka voinen, Its' yhtenä huudahtain, Ett' en ole muuttunut lainkaan, Pait ett' olen kalvas vain. Ma tiedustin tantit ja mummot Ja voimiset muidenkin, Myös kuin voi pienonen penttu, Tuo haukuin vienoisin.

Vain vanhat mummot virsikirjat eessä nuo istuu huojutellen, silmät veessä ja huokaa painain käden sydämelle: on aika valmis Antikristukselle!

Ma tiedustin tädit ja mummot Ja pitkäpiimäiset muut; Ja ma pentua kysyin, jonka Niin kiltisti luskutti luut. Myös naitua kultaa ma kysyin, Noin sivumennen vaan; Sain ystävällisen tiedon, Ett' oli hän viikoillaan. Ja onnea toivotin silloin Ja sievästi sammalsin, Ett' terveiset lämpimät multa He veisivät tuhansin.

Vasemmassa kourassaan näytti hän puristavan jotakin, ikäänkuin erinomaisen tärkeää ja tarpeellista. Mummot väänsivät kouran auki. Siellä oli hiukkanen suoloja; luultavasti oli hän kokenut niitä imeä hiukenevan sydämensä katkeamisen esteeksi. Hänen rintansa päällä oli avonainen talon ainoa virsikirja, jota hän näytti oikealla kädellänsä painavan rintaansa vasten.