Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Ja toivon maailman, Kuin rakkulan, Näen vaahtoharjahan Nyt hukkuvan: Niin helmen, kalliimman Kuin Krasso, sulatan Ja juon. Vallan tuntuvi kuin Jumal' its' olis ollunna tässä; Niin pyhä, juhlahinen, jalo on koko tää ketokumpu. On isäsankarten pyhä, rauhallinen lepoturve, Jost' ylös käy satavuotiset harmaat kunniahongat, Tai viherjöitsee huojuen, aaltoellen elonvilja.
Vaan kun virsi oli loppunut, niin oikaisihe ukko ja käski aloittaa virren »Mun sielun', ruumiin' omas' on, its' Herra armas tiedät tuon, siis omas ota huomahas, en joukkoo julmain pelkää taas.» Itsekin veisasi hän pää pystyssä. Ennenkuin oli virsi veisattu loppuun, niin oli jo isoin osa vainomiehistä hiipinyt pois.
Viel' lahja kirjaa kaunist' ihaeli, Sisäänkin tahtoi hiukan vilahtaa. "Voi!" äänsi hän. Siit' aukeis kuva hälle Its' elon Herran ristiinnaulitun. Juurelle ristin äkkäs luitten päälle Pääkallon, kuolon merkiks kuvatun. Pois kirjan pisti. Peiliänsä kohti Kauhistuneena alkoi kääntyä; Töin tuskin enään hengittääkään tohti; Hän janost' oli myöskin nääntyä.
Huoli haihtui ja melkeinpä iloisena hän jätti haudan tietäen nyt, ettei tuo pimeä hauta kätkenytkään hänen rakkaitaan, vaan ne nyt olivat oikeassa kodossaan, paremmassa maassa. Hyräillen värssyä: "Mun sielun ruumiin' omas on, Its' Herra armas tiedät tuon; Siis omas ota huomahas, En joukkoo julman pelkää taas",
Kun poikiansa katsoo vaan, Kuin puut ne seisovat; Kun huutaa: eespäin, suorastaan Kaikk' miehet marssivat Kolm' sääntöä hän heille saa: Ett' Herraa peljäkkööt, Ett' tietäköhöt huutia, Ett' oikein tähdätkööt. Jos its' et, veikko, kavalla, Ei Herra pettää tie. On lysti leikki taistella, Jos rauha, sota lie. Oo miesi, jäykkä järkähtään, Et nahkaas säästää saa!
Sotija verraton its' Jeesus Kristus on, Hän, Herra Sebaot, helvetin joukkiot lyö maahan, voiton saattaa. Paavo seisoi rappusilla, hänen vieressään Helander. Rukoilkaamme, kuului Paavon ääni. Hän lankesi polvilleen, ja kaikki herännyt väki seurasi mukana, missä sattuivat seisomaan, kasvot kaikki Paavoon päin. Muukin väki, heränneihin kuulumaton, vaipui kuin väkisin painettuna alas.
Seitsemästoista kohtaus. He pitävät minua lääkärinä. OLLINEN. Saanko luvan esittää sisareni tyttären neiti Heinon? TUOVILA. Neiti Heino! OLLINEN. Hän on vilustuttanut itsensä, ja pyydän siis teitä näyttämään taitoanne. TUOVILA. (Its.) Tuoko siis onkin Impeni, armahani! Se olikin erehdys, (
Ja Hornan lippu ristin vieres liehuu, Ja viirin musta pilkku himmentää, Ja lemmen neste Herran kalkis kiekuu, Ja Hornan teltta kuorin pimittää. Vaan teltan yli huutaa huuhka musta. "Meit' uskon voima pahast' varjelee!" Vaan hän ei huomaa, miten teltan suusta Its' Hornan henki ilkkuin katselee. Kahden vaiheella.
Te olitte siellä alhaalla, mutta minä istun aina, niin sanoakseni siellä ylhäällä laen rajassa. IMPI. Toisella rivilläkö? Mitä varten? VAINIKKA. Pitää tuota noin olla säästäväinen. IMPI. (Its.) Kyllä oot sukkela. (
Vast' olen aivan pienen alueen Mä tätä uudismaata raivannut Ja talven kylmät voivat pilata Mun kylvämäni uskon siemenet. Mut toisen miehen, oivallisemman Ja onnellisemman Sä lähetät, Kun Henrik pispa syrjääntynyt on Poluille kuolleiden. KAARLO. Its' Steffan'kaan, Tuo jalo pyhimys, ei hartaampi Ois voinut olla toimituksissansa Kuin Teidän arvoisuutenne on ollut.
Päivän Sana
Muut Etsivät