United States or Mauritania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin vasta teistä tulee pappi hengessä ja totuudessa Herran kunniaksi ja seurakuntanne lohdutukseksi. Ja semmoisen papin ei tarvitse koskaan peljätä, että tulee joku ja viettelee lauman hänen luotaan; sillä hän on oikea paimen, eikä mikään palkkapaimen. Raukeana ja läähättävänä vaipui vanhus takaisin vuoteelleen. Allén tarttui hänen käteensä: Rukoilkaamme kuitenkin yhdessä, sanoi hän hiljaa.
Hän on voittojen Herra sekä koska Hän pyhän tahtonsa mukaan on sallinut meidän vielä nähdä tämänkin ihanan aamuhetken. Rukoilkaamme niiden sotatoveriemme edestä, jotka eilen urhoina kaatuivat keisarin ja isänmaamme kunnian puolesta." Sen jälestä veisattiin virsi soittokunnan säestäessä ja pastorimme piti jalon ja mieltä ylentävän rukoussaarnan.
Rukoilkaamme, lapseni, että hänen mahtava suojeluksensa yhä vieläkin lepäisi meidän päällämme, niin ei meidän tarvitse vihollista pelätä. Kaikki vastusteleminen, jokainen pelvon näköinenkin seikka, taikka kaikki ponnistukset kohtalomme välttämiseksi, tekisi sen vaan pahemmaksi. Muuta emme saata, kuin uskoa itsemme Herran huomaan."
Huulet ummistuivat ja hetkisen kamppailtuaan Tiikerikatti jäi liikkumattomaksi. Hän oli kuollut. "Jumalan sormi on tässä!" lausui Don Pedros syvästi liikutettuna. "Rukoilkaamme onnettoman sielun puolesta!" Ja langeten sitten ruumiin viereen polvilleen hän rukoili ja kaikki läsnäolijat seurasivat esimerkkiänsä. Ensimmäinen luku. Nuori siirtolainen. Saapumus. Talon ystävä.
Me naiset olemme toista lajia, minä epäilen, kuvittelen mielessäni kaikenlaista, olen epävarma, häilyväinen. Voi! Joku Etkö kuullut? Ei se tainnut sentään kukaan olla! RAHIKKA. Jospa voisimme vaan naimisiin pikemmin mennä, mutta kun minun tuloni tuskin vaatteisin riittävät. SELMA. Ja minulla on vielä vähemmän Mutta rukoilkaamme taivaalliselta isältämme apua RAHIKKA. Niin, tee se.
Vähän tointuneena lisäsi hän sitten: "rakas Liddy! rukoilkaamme, että Jumala armahtaisi hänen kurjaa sieluansa." Ja he rukoilivat raju-ilman pauhatessa. He rukoilivat niin, kuin sopiikin hartaasti, Jumalan tahdolle alamaisina. Sammumaisillaan kiilui valkea lyhdyssä; sitä tulisemmin paloi innostuksen liekki rukoilevaisten sydämmessä.
"Rukoilkaamme, äitini, menkäämme rukoillen tulen liekeissä yhtymään Jumalan kanssa." Mutta nyt oli Katariina rouva jo voittanut sen heikkouden, joka hetkeksi oli saanut hänen valtaansa ja hän sanoi nyt vakavalla äänellä: "älkäämme vielä uskoko, että Herra on meidät unhottanut, vaikka emme me näe hänen teitänsä.
Eikä auta heitä enää katumuksen kyyneleet; armon aika on ohitse mennyt. Mutta varokaamme visusti, ettemme mekin eksyisi, välttäkäämme heitä, etteivät meitä saastuttaisi ja rukoilkaamme, että Herra pian tulisi meitä lunastamaan... En tarkemmin muista, miten sanat sattuivat, mutta tämä oli ajatus. Hartauteni katosi; lämmin toivoni sammui. Jähmettyneenä kuuntelin vielä hetken.
Rukoilkaamme Jumalaa tämän uuden vuoden alkaessa auttamaan meitä voittamaan itsemme siten, että hyvyys lopulta voiton saavuttaisi. Ja nyt hyvää yötä! Jumala siunatkoon pieniä taimiani!
Sotija verraton its' Jeesus Kristus on, Hän, Herra Sebaot, helvetin joukkiot lyö maahan, voiton saattaa. Paavo seisoi rappusilla, hänen vieressään Helander. Rukoilkaamme, kuului Paavon ääni. Hän lankesi polvilleen, ja kaikki herännyt väki seurasi mukana, missä sattuivat seisomaan, kasvot kaikki Paavoon päin. Muukin väki, heränneihin kuulumaton, vaipui kuin väkisin painettuna alas.