United States or Northern Mariana Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Maanviljelijä Askovin läheisyydessä. Toivokaamme siis ja rukoilkaamme, että nyt näyttäytyisi meidän rakkaan vainajamme tunnustuksessa olleen sellainen voima, että hänen ystäväpiirinsä, erilaisuuksista huolimatta, kuitenkin pysyy koossa." Charlotte Schröderillä oli laaja kirjevaihto. Oli niin paljon sekä nuorempia että vanhempia ystäviä ja tuttavia, jotka olivat avun ja lohdutuksen puutteessa.
Rukoile kanssani, Naomi, ja auta minua saamaan samaa lepoa ja rohkeutta kuin minulla oli ennen Klaudian kirjettä. Vahva uskosi ja luottamuksesi Herraan on monta kertaa ennenkin minua kehoittanut ja vahvistanut, ja nyt olet tullut kuin Herran lähettiläs tuomaan rauhaa levottomaan sydämeeni. Langetkaamme polvillemme ja rukoilkaamme yhdessä."
"Ja sitä toivokaamme, sitä rukoilkaamme mekin", lopetti rovasti ja antoi tuomarille paperin sanoen vielä: "Tähän panin paperille niin tarkoin kuin siinä taisin, hänen tunnustuksensa. Myös ovat vieraat miehet täällä saapumilla". Näin olivat nyt seljenneet pienimmätkin kohdat tässä merkillisessä asiassa.
Herra Jeesus. Suo minulle anteeksi kaikki syntini, armosi tähden sinä rakas Vapahtaja. Helena! Rukoilkaamme yhdessä! Herra yksin tietää ken on suurin, ja ken on meistä vähin syntinen. 4 kohtaus. Hyvää iltaa. Mikä täällä on? Mitä se Helena on mustissa? Lapsi on kuollut. Kuollut. Herralle kiitos, että se pääsi vaivoista. Sinunkin piti nähdä sen kituvan, ennen kuin sinä syntisi huomasit.
Yrjö istautui pienelle jakkaralle Katrin tuolin viereen ja painoi huoaten kasvot käsiin, mutta Katri silitti hienoilla sormillaan hiljalleen hänen suortuviaan ja jatkoi verkkaan: "Rukoilkaamme Jumalaa saattamaan totuutta ilmi, mutta älkäämme myöskään unhottako velvollisuuksiamme. Sinun, Yrjö, tulee nyt ryhtyä toimeen.
"No, no, ole nyt vaiti, älkäämme enää puhuko siitä!" vastasi Bengt ja ääni oli niin jääkylmä, kuin se joskus saattoi olla, kun hän ei jotain hyväksynyt, "sinähän sait tahtosi, otamme asian sopivammassa tilaisuudessa uudelleen punnittavaksi. Rukoilkaamme Jumalaa, että rangaistus parantaa ja nöyryyttää pojan." Ester ei vastannut; hän meni säiliön suljetun oven taa kuuntelemaan.
»Menenkö etsimään Mantan vanhemmat ja kerron heille kaikki?» Loviisa oli ääneti. »Vai menenkö ilmoittamaan tekoni nimismiehelle?» »Rakas lapsi. Olet tunnustanut minulle teon, jonka olet lapsellisuudessa tehnyt. Rikos on tehty, mutta Jumala on sen sinulle anteeksi antava, kun rukoilet. Rukoilkaamme yhdessä ja Jumala on meitä kuuleva», sanoi Loviisa. »Mutta Mantan vanhemmille...»
Silloin astui sisään mustiinpuettu olento, joka oli lempeä kuin enkeli, läheni kukistunutta valtiomiestä, talutti hänet nojatuoliin ja kuiskasi: Torsten, tunnetko minut? Ebba! huudahti Bertelsköld, kovasti puristaen kreivittären kättä. Voitko vielä kerran antaa minulle sormukseni takaisin? En, sanoi kreivitär. Mutta rukoilkaamme, että voisin antaa sinulle Jumalasi takaisin!
Olen rientänyt Tukholmaan pelastaakseni kaikki, mitä minulle on rakasta maailmassa; kadonneen puolisoni, molemmat poikani ja perheemme kunnian. En tule omin voimineni, vaan Jumalan voimalla, jonka itsessäni tunnen. Ei enää saa olla pimeyttä ja vainoa ympärillämme. Kaikki, kaikki rukoilkaamme Kaikkivaltiaan armoa! Kreivi Kaarle Viktor Bertelsköld oli jalo tällä hetkellä.
Saaos sammumaan ... suuret lahjat sinulle tuomme ... pois peloitit omat haltijamme... Eivät ikinä takaisin tule ... sinun Jumalasi mahtavampi ... pyhän vuoren poltti ... älä anna enää talojamme polttaa ... teemme, mitä tahdot. Eivät talonne pala ... pidämme vartiota, etteivät pala. Rukoilkaamme yhdessä. Langetkaamme polvillemme!