Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. toukokuuta 2025
Sinulla on minun sormukseni ja minulla on sinun ... sitä paitsi minä en juuri pelkää ... tytöillä on heidän oikkunsa. No, no, ne katoovat kai huomiseksi. Hyvästi Julia! Minä menen kalopsia syömään, niele sinä oikkujasi!" ja nyt luutnantti katosi porstuaan. Julia tarttui minuun käsikynkästä ja sitte läksimme puutarhaan.
Mutta koska nyt olen jotenkin väsynyt tämänkaltaiseen elämään, ja koska teurastaja uudestaan on ärsyttänyt minua, heitän kukan tiellensä, menen tappeluun teurastajan kanssa ja saan hänestä kunniakkaan voiton. Tämä asia ja se, että otan takaisin sormukseni sekä taas rupeen karhun-ihraa käyttämään, mutta kohtuudella, ovat viimeiset merkit, joita saatan eroittaa nyt, seitsemättätoista käydessäni.
Minä osasin ennen aikaan... Esimerkiksi... Ota vaan, Rosinani, Ihanani, Mun sormukseni! Ah! ah! ah! ah! Varsin hyvin tehty! eikö niin? Ah! ah! ah! Oivallisesti. Viides kohtaus. Ota vaan, Rosinani, Ihanani, Mun sormukseni! En oo teikkari, Vaan yöllähän harmaat Kaikk' kissatki lie; Ja sulhot kaik' armaat, Kun ne vihille vie.
Työpajasi, Rakkaus, rakenna maahan, Että ahkerain avuksi Rauha rientäisi ja taito, Seppo keskellä takoisi! ILVO. Puhut kuin punainen taivas, Joka aamua syleili! LOUHI. Tämä on ämmien loruja. Vanno vahvaksi sanasi! ILMARI. Kautta taivahan siltakaaren Pidän liittomme lujana Antaa Ilvolle sormuksen. Tässä sulle sormukseni!
"Mutta minä en viitsisi niin paljon kuin toistamiseen ajatella sitä", sanoi Peggotty iloisesti, "jos Davyni olisi jollakin lailla sitä vastaan ei, vaikka minua olisi kolmesti kolmekymmentä kertaa kirkossa kysytty ja minä kuluttaisin sormukseni loppuun plakkarissani". "Katso minuun, Peggotty", vastasin minä; "ja katso, enkö ole oikein iloinen ja enkö todella toivo sitä!"
Tästä säikähtyneenä pudotti hän veljeni armottomasti lattialle, sanoen: 'tuota, kun oli sormukseni viedä. Meillä ei vielä silloin tainnut olla hampaiden alkuakaan no, no, kyllä minulla jo kuitenkin oli vankat hampaat, vaan veljelläni ei vielä ollut alkuakaan semmoisiin.
Tuossa sormukseni! PHILARIO. Minä en salli vetoa. JACHIMO. Kautta jumalien, se on jo tehty. Jos en tuo teille riittävää todistusta siitä, että olen nauttinut haltijattarenne hempeintä hempeyttä, niin ovat minun kymmenentuhatta dukaattiani teidän omanne; niinikään hohtokivenne.
Samassa silmänräpäyksessä herra vieressäni kysyi häneltä jotakin, hän jätti sormukseni, alkoi heti puhella ostajien kanssa ja antoi minun taaskin odottaa hyvän aikaa. Kun hän tuli takaisin, loi hän minuun saman hävyttömän tutkivan katseen, ikäänkuin olisi tahtonut saada tietää, kuinka paljon rahaa tarvitseisin.
Nyt muistan, niin se oli: kuninkaan sormusta ei koskaan kadoteta ilman väärää valaa! Ja noin mitätön vala! Enkö ole kalliimpiakin valoja rikkonut! Kuulkaa, ystäväni, jos minulla on yksi ainoakaan ystävä, niin menköön hän sen Flintan lesken luo Falkbyhyn ja luvatkoon hänelle koko omaisuuteni, jos hän hankkii minulle sormukseni takaisin!
Tapio talon isäntä, Metsän ukko halliparta, Mielikki metsän emäntä, Metsän armas antimuori, Tule jo kullat ottamahan, Hopeat valitsemahan, Ainoat omistamahan Ota soljet, sormukseni, Vähät lahjat viimeiseni. KARITAR Ota multakin omani, Ainokaiseni omista, Vähät lahjat viimeiseni.
Päivän Sana
Muut Etsivät