Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Ainoastaan sen tahdon nyt sinulle uskoa, että lähtöni edellisenä iltana olin sopinut leski Flintan ja hänen tyttärensä pojan kanssa. Poika souti minut järven yli, ja muista seikoista kerron toiste. Mutta emmekö nyt, kun taas olemme toisemme tavanneet, kohta palaja Falkbyhyn, Veran ja isäni luo?
Nyt muistan, niin se oli: kuninkaan sormusta ei koskaan kadoteta ilman väärää valaa! Ja noin mitätön vala! Enkö ole kalliimpiakin valoja rikkonut! Kuulkaa, ystäväni, jos minulla on yksi ainoakaan ystävä, niin menköön hän sen Flintan lesken luo Falkbyhyn ja luvatkoon hänelle koko omaisuuteni, jos hän hankkii minulle sormukseni takaisin!
Vaikuta aikasi ja kansasi eduksi, ja loukattu äitisi sinua siunaa, vihastunut Jumala antaa sinulle anteeksi, ei sinun tekojesi vuoksi, vaan Hänen, joka vuoti verta ristinpuussa. Kun he olivat tulleet sille kohdalle maantietä, missä kaitainen polku erosi vasempaan käteen Flintan torpalle järven rantaan, tuli heitä vastaan vaunut, joiden vaahtoavia hevosia ahkerasti ruoskittiin.
Ei tarvinne minun sanoa, millaisin tuntein sinut silloin Falkbyssä vastaan otetaan. Se onneton nuori ihminen, joka karkasi Flintan luota ja jonka me sittemmin löysimme vilusta puolikuolleena eräästä torpasta toiselta puolen järven, on vielä minun hoidossani ja voi hyvin.
Muistiinpanot päättyvät himmeällä viittauksella toiveista niin rohkeista, että pienet ministeritoiveeni niihin verraten ovat kuin koulupojan korttirakennukset. Mutta kas täällä laidassa on muistiinpano toisen käden tekemä: "menetetty väärän valan takia Flintan leskelle..." Flinta? Luultavasti sama piikivi, joka sai emintimäni säkenöimään; olipa hyvä, että muistin tuon vanhan noidan...
Ja vastausta odottamatta lisäsi hän, eukkoon kääntyen: Saatte valmistautua muuttamaan huomenna. Se olisi eukkoparalle kovin raskasta; mietitään asiaa! vastasi isä, vähän hämillään tuosta päättävästä äänestä. Mutta Flintan leski, jolla oli kahdeksankymmenen vuoden paino hartioillansa, oli kuitenkin sotamiehen vaimo, eikä hän ollut ollenkaan halukas katsomaan asiaa päätetyksi.
Köyhille oli katettu pitkä pöytä puistoon, ja kunniapaikalla istui kahdeksankymmenvuotias vaimo, sotamies Flintan leski, hän, joka niin omituisella tavalla oli ottanut osaa presidentti Bertelsköldin kohtaloon hän, jonka luona Ester-kreivitär pakolaisena, epätoivoisena ja vilusta kangistuneena kerran oli saanut suojan koleana talviyönä.
Hän ei aavistanut mitään vaaraa, hän kiiruhti vain Flintan mökkiä kohti. Silloin kohosi musta José maasta kyyrysiltään, ja tähtäsi kostosta välkkyvin silmin vaimoon kuolettavan iskun. Martti tahtoi juosta apuun, mutta hänet ehkäisi siitä äkkiarvaamaton tapaus. Kuului pamaus noin viidenkymmenen askelen päästä, keveä savu kohosi pajupensaiden takaa, ja espanjalainen solahti verisenä alas kiveltä.
Oli pitkä aika siitä, kun hän oli nauranut ja se oli kuin päiväpaiste pitkän synkän päivän perästä. Kun Vera sitten oli pukeutunut ja sisarukset olivat syleilleet toisiaan, kysyi Paul isäänsä ja veljeään. He ratsastivat tunti sitten vanhan Flintan mökille tuonne niemelle, vastasi Vera. Eikös Bernhard ennen ollut kova vanhaa Flintaa kohtaan? virkkoi Paul. Oli ennen, vastasi neiti Sjöblad.
He eivät olleet huomanneet erästä talonpoikaisnaista, joka männyn suojassa tien vieressä oli kuullut heidän keskustelunsa kenraalin kanssa ja nyt seurasi heitä. Kaunis kallioinen niemi, jossa Flintan lesken tupa oli männikön keskellä, oli puoleksi lastujen peitossa, ja uudesta tuvasta, jonka piti valmistua syksyksi, kuului salvumiesten kirvesten kalketta ja sahojen sihinää.
Päivän Sana
Muut Etsivät