Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. toukokuuta 2025
Vaan nyt, viruessani eteishuoneessa tautivuoteellani ja täysi-kuun heleästi maisemia valaistessa, tuli Susanna liihoitellen luokseni valkeissa morsius-vaatteissaan ja kukka-kiehkurainen soreilla suortuvillansa sekä viittasi minulle kädellänsä, jossa sormukseni kiilteli.
Nuo katalat rohkenevat vastustaa minua ja minä en voi heitä rangaista. Missä on sormukseni? Antakaa minulle sormukseni... Ei, pois, kaikki pois! Te saattaisitte varastaa onneni. Voi aikojani! Voi päiviäni! Halvin palvelijani voi löytää kruunun! Pahin viholliseni voi valloittaa maailman! Ja minä olen sokea, kykenemätön ja sokea!
Kerran olen minä oleva tämän puolueen tuki ja turva; ja olisiko minun nyt, kun kaikki horjuu, heittäydyttävä ajan pyörivän rattaan alle ja annettava ensimmäisen tielleni sattuvan kuninkaallisen, prinssillisen tahi herttuallisen lakeijan musertaa itseni! Oi jospa minulla vain olisi sormukseni, sormukseni, niin nauraisin kaikille noille kataloille matelijoille, sen sijaan että minun nyt...
Neiti. Franziska. v. Tellheim. Vaunut kai ovat jo oven edessä, Franziska? Viuhkani! v. Mihin lähdette, hyvä neiti? Ulos, herra majuri. Arvaan, miksi vielä kerran olette vaivautunut tänne: antaaksenne tekin minulle sormukseni takaisin. Hyvä, herra majuri; olkaa siis hyvä ja jättäkää se Franziskan huostaan Franziska, ota majurilta sormus! Minulla ei ole aikaa hukata. v. Hyvä neiti!
"Kadi, kadi", huudahti Abdallah; "tuo konna on varastanut sormukseni sen sormuksen, jonka uskollinen Fatimani antoi minulle hääpäivänämme ja josta en tahtoisi erota, vaikka saisin kaikki isäntäni tavarat." Nuorukainen piti vielä kiinni Honainin viitasta ja äänetönnä väsymyksestä loi häneen kauniit, rukoilevat silmänsä. "Hiljaa!" Honain sanoi; "minä tahdon tuomita tässä asiassa."
Sinä oitis mulle lupaa Ett' en huoli tehdä työtä, Vaan saan nukkua ja syödä. *Holofernes*. Pantiks sormukseni suon, Kun sä syöt, niin minä juon. *Kuningas*. Deoletus ministeri, Cyprinus on kenraali. Totuus vihdoin voiton peri. Häät nyt tässä alkaapi. Haltioiksi kruunataan Nuori pari kaunoinen. Hyvään loppuun saatetaan Täten Lintu Sininen. Lauletaan nuotilla: "Minä seisoin korkealla vuorella."
"Tulisitkos iloiseksi, jos saisit sormukseni?" "Tulisin niin iloiseksi!" "Mitä sillä tekisit?" "Antaisin äidilleni." Kauppias otti sormuksen sormestansa, antoi sen lapselle, ja tunsi ensi kerran elämässänsä antamisen ilon, nähdessänsä lapsen silmäin loistavan ilosta.
Samalla heitti impi sormuksen veteen, sanoen: "herraskartanon rakentaminen tuohon kohtaan on yhtä mahdotonta, kuin että minä saisin sormukseni takaisin". Sormus löydettiin pyydetystä kalasta ja Pietari herra rakensi kartanon.
EEVA. Maksa pois korea rasiani. AAPELI. Rasia! Onko mailmanloppu tullut? Antavatko kuolleensa maa ja meri, kuolema ja kipenöitsevä helvetti? Kas tämäpä vasta päivä on. EEVA. Voi minä mieletön lapsi! AAPELI. Sinä portto, anna tänne sormukseni. EEVA. Hoo! kas tässä, poikasein. EENOKKI. Elä elä, veljeni. AAPELI. Ihminen, miksi narrasit mua hevosellani sinua kyydittämään huoneeseeni?
Silloin astui sisään mustiinpuettu olento, joka oli lempeä kuin enkeli, läheni kukistunutta valtiomiestä, talutti hänet nojatuoliin ja kuiskasi: Torsten, tunnetko minut? Ebba! huudahti Bertelsköld, kovasti puristaen kreivittären kättä. Voitko vielä kerran antaa minulle sormukseni takaisin? En, sanoi kreivitär. Mutta rukoilkaamme, että voisin antaa sinulle Jumalasi takaisin!
Päivän Sana
Muut Etsivät