United States or South Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän ei tullut ... kaksi joulua lumitti ystävääni Lundgrenia ja kaksi juhannusta helli auringollaan, mutta ilmassa hän asui, ja se, jonka viimein täytyi hinata hänet alas, se olin minä ... se tapahtui vasta eilen, ja siitä saa Lundgren kiittää teidän hyvää ystäväänne. He olivat vain sisar ja vaimo, lausui mustiinpuettu nainen katkerasti hymyillen. Huomaatte nyt kuitenkin, että...
Ainoastaan puolentunnin viivyntä! ilmoittivat laivamiehet. Eikä kukaan matkustajista mennyt maihin. Yksin Friidan hoikka, mustiinpuettu vartalo näkyi kiiruusti pujottelevan rantaväen keskellä ja sitten hälvenevän pois kaupungin katuihin. Etukannen matkustajat katsoivat hänen jälkeensä kurottautuen laivan korkean laidan yli. He olivat vaiti.
Mustiinpuettu kavahti, nousi tuoliltaan ja tähysti kauhistuneena häikäilemätöntä vanhusta. Kenen tuo seteli on? kysyi viimemainittu hetken kuluttua. Minun. Kenelle aiotte sen antaa? Teille. Mitä minä annan teille vastalahjaksi? Minä en pyydä muuta kuin metsässä olevan kivimuurin avainta. Hirttopaikan avainta ... minä ymmärrän. Ja samoja korkeita tikapuita, joita käytettiin aamulla.
Hän aukaisi oven, kulki läpi pienen salin, avasi senkin ja kuuli nyt selvästi ulko-ovelle koputettavan. Hän työnsi säpin syrjään, ja pian seisoi hänen edessään pitkä mustiinpuettu nainen, jonka päätä samoin verhosi musta huivi. Jumala olkoon kiitetty, että olette kotona! kuuli vanhus miellyttävän äänen lausuvan.
Tuollahan Hägerflycht vihdoinkin tulee! huusi kapteeni Wagenfelt, osoittaen vaunuja, jotka uupuneiden hevosten vetäminä verkalleen lähenivät huonoa tietä myöten. Ei se ole hän, virkkoi Bertelsköld, se on joku vieras. Vieras tuli lähemmäksi, ja vaunuista hyppäsi kiireisesti mustiinpuettu nuorukainen. Se oli Paul Bertelsköld. Ah, tämähän sopii mainiosti!
Näin sanoen markiisitar avasi pienoisen sivuoven ja virkkoi: Olkaa hyvä ja tulkaa ulos, monsieur; täällä on eräs, joka haluaa tutustua teihin! Mustiinpuettu nuorukainen astui hämärään huoneeseen. Paul! huudahti kreivi Bernhard kalveten. Se oli Paul. Samassa silmänräpäyksessä, kun kreivi Bernhard tunsi veljensä, selvisi hänelle, että markiisitar tiesi heidän perhesalaisuutensa.
Silloin astui sisään mustiinpuettu olento, joka oli lempeä kuin enkeli, läheni kukistunutta valtiomiestä, talutti hänet nojatuoliin ja kuiskasi: Torsten, tunnetko minut? Ebba! huudahti Bertelsköld, kovasti puristaen kreivittären kättä. Voitko vielä kerran antaa minulle sormukseni takaisin? En, sanoi kreivitär. Mutta rukoilkaamme, että voisin antaa sinulle Jumalasi takaisin!