United States or Chad ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muutamilla oli kyyneleet silmissä Friidan hyvästijätön jälkeen. Siirtolaisvaimo istui kokkakannen päällä, jalat ristissä allansa, silmät itkusta punasina, ja suruissaan nyökytteli ruumistaan edestakasin. Hetken kuluttua laiva jo tuprusi Itämeren lounaista taivaanrantaa kohden.
Friida kulki edellä, Agnes ja Beeda tulivat jälempänä, ja puhuivat keskenään hiljaa. Aurinko oli jo alhaalla, kun he saapuivat torppaan. Kun torppari ja hänen vaimonsa näkivät Friidan, he tulivat juosten häntä vastaan. Friida tuli kuin taivaan lähettämänä. Sillä onnettomuus oli heillä tapahtunut.
Vastoin Friidan odotuksia tämä lohdutus ei tehnyt vaikutusta. Vaimo rupesi jälleen hiljaa itkemään. Minusta ei ole hänen kääntäjäänsä, sillä minä olen itse luopunut totuudesta, sanoi hän. No mutta siksihän minä sanookin: kääntykää jälleen totuuden tielle, niin kaikki teille selvenee niinkuin ennenkin. Jaa että kääntyisin takasin lasteni luo? Ei. Jeesuksen luo.
Sitten nousi kokonaan ylös. Hän tuli ikkunan luo ja katsoi ulos. Kuu siellä paistoi levittäen salamyhkäistä valoaan puiden yli ja torpan pihalla oleviin esineihin. Ja Friidan silmissä loisti juhlallinen päättäväisyys, niinkuin hän olisi jo ratkaissut elämänsä suurimman asian. Hän hengitti syvään ja oli hyvin kalpea.
Ei mutta huomasitko sitä jumalista neitiä, kysyi Lyydi, kuinka se tuli pöytään ja pani kätensä ristiin, näin, ja vääntyi ihan kuin korkkiruuvi, näin. He alkoivat nauraa hillitsemättömästi. Vielä, vielä, hyvä Lyydi, näytä vielä kerran kuinka se pani, pyysi Alarik naurun keskeltä. Näin, sanoi Lyydi matkien Friidan kumarrusta. Ja sitten, pöydästä taas: näin. Ja he nauroivat ihan katketakseen.
Ainoastaan puolentunnin viivyntä! ilmoittivat laivamiehet. Eikä kukaan matkustajista mennyt maihin. Yksin Friidan hoikka, mustiinpuettu vartalo näkyi kiiruusti pujottelevan rantaväen keskellä ja sitten hälvenevän pois kaupungin katuihin. Etukannen matkustajat katsoivat hänen jälkeensä kurottautuen laivan korkean laidan yli. He olivat vaiti.
Minä tahdon seurata häntä elämässä ja kuolemassa, kuinka voisin silloin pelätä nälkää. Niin, minun suurin toivoni on, että minä kerran saisin kuolla niinkuin hän on kuollut. Minne fröökinä matkustaa nyt? kysyi siirtolaisvaimo, joka oli kuunnellut suu auki Friidan puhetta. Friida hymyili. En vielä tiedä, sanoi hän katsahtaen siirtolaisvaimoon.
Ja kaikki kyselevät toisiltansa: oletteko nähneet Friidaa? Missä se rauhan lapsi? Missä meidän uskomme todistaja? Mitä on hän meille valmistanut? Eikä kukaan tiedä, missä hän on. Silloin saapuvat Beeda ja Agnes. Kaikki ympäröivät heitä kysymyksillä: Minne olette jättäneet Friidan? Ja he vastaavat: Me tulemme virran toiselta puolen, missä olemme olleet yötä.
Kiitokseni armostasi Sull ijäti nouskohon, Jumalani! Taas laupeudestasi iloita saan, Sinä puhdistat sydämmein kokonaan. Friidan laulaessa oli etukannella kaikki hiljennyt. Merimiehet kävelivät varpaillaan ohitse. Masinisti asettui koneruuman luukulle kuuntelemaan ja uninen ravintolaneiti pysähtyi kyökkihytin ovelle ja lakkasi kovaäänisesti torumasta lakasijapoikaa.
Ei, ei, se on kaikki hullutusta! Ja olihan saarnaaja itsekin sanonut, ettei hän vaadi palaamaan, että laiva vie, eikä sille enää mitään voi! Friidan yhä äänekkäämpi puhe oli herättänyt ensi luokankin matkustajain huomion, joista useimmat olivat jo vähitellen nousseet, juoneet aamukahvinsa ja tulleet vilvoittelemaan.