Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Se kasvoi voimakkaammaksi tunti tunnilta, sen varjot erottuivat yhä selvemmin ja permannolle muodostui vähitellen kaksi kirkasta pitkulaista ikkunain kuvaa, joiden heijastuksessa kaikki pirtin esineet häämöttivät esille. Beeda ja Agnes nukkuivat sikeästi. Friida ei liikkunut. Mutta keskiyön aikaan hän liikahti ensi kerran, nosti päänsä, nousi hiljaa istualleen ja katsahti varovasti ympärilleen.
Ja kaikki kyselevät toisiltansa: oletteko nähneet Friidaa? Missä se rauhan lapsi? Missä meidän uskomme todistaja? Mitä on hän meille valmistanut? Eikä kukaan tiedä, missä hän on. Silloin saapuvat Beeda ja Agnes. Kaikki ympäröivät heitä kysymyksillä: Minne olette jättäneet Friidan? Ja he vastaavat: Me tulemme virran toiselta puolen, missä olemme olleet yötä.
Uskokaat valkeuden päälle, niinkauan kuin teillä valkeus on, että te tulisitte valkeuden lapsiksi". Eikö valkeus ole Jeesus itse, niinkuin hän sanoo: minä olen valkeus, ja eikö se ole siis Jeesuksen omistaminen, joka on meille valkeus? kysyi Beeda. Mutta vastaamatta suoraan hänen kysymykseensä Friida vaan sanoi: Se on mahdollista, ettei meistä kukaan ymmärrä näitä sanoja.
Sinun täytyy saada rauhassa nukkua huomista varten. Friida säpsähti, niinkuin olisi yhtäkkiä muistanut jotakin, ja kalpeni omasta ajatuksestaan. Tule, tule, Friida. Ei viivytä enää. Beeda ja Agnes auttoivat hänet ylös ja alkoivat taluttaa häntä niinkuin sairasta. Mutta Friida pysähtyi äkisti, nosti päänsä ja sanoi: Mitä tämä on? Mihin te minua talutatte?
Silloin minä kysyin häneltä, eikö Jeesus herättänyt Latsarusta kuolluista, ja eikö hän muuttanut vettä viiniksi ja eikö kävellyt vedellä. Ja siihen hän vastasi, ettei hän niitä asioita ymmärtänyt ja että hän piti totena ainoastaan sen minkä henki todeksi todisti. Mutta sehän on puhdasta epäuskoa! huudahti Beeda punastuen kiihkosta. Friida huomasi sen. Tietysti, tietysti, kiiruhti hän selittämään.
Vasta sitten kuin oli tultu yli keskiväylän, vastasi hän tehtyyn kysymykseen. Täytyy näin mennä vastaan, että pysytään kohdalla. Muuten virta vie. Beeda ja Agnes katsahtivat taaksensa ja heille selvisi, että ukko oli oikeassa. Siellä oli tukkipuomu yli koko virran, ja he olivat pikemmin lähestyneet sitä kuin edenneet, niin väkevästi veti virta alas, soudusta huolimatta.
Pikku Taavetti oli juuri astunut viikatteen terälle ja leikannut jalkansa, eikä heissä ollut kessään veren pysäyttäjää. Beeda ja Agnes huomasivat kohta, ettei Friida tervehtinyt torpanväkeä tavallisella rauhantoivotuksella, ja että he kohtelivat häntä kuin tavallista maallista ystäväänsä. Heti Friida pesi haavan ja sitoi sen, revittyään oman nenäliinansa kapeihin kaistaleihin.
Siunattu ole sinä, Jumalan lapsi! sanoi vanhin veljistä, ja samassa olivat he piirinä hänen ympärillään. Rauha olkoon teille! vastasi Friida. Mutta hän ei ruvennut nytkään puhumaan, eikä kukaan tahtonut häntä ensiksi puhutella. Hän tuli vaan hiljaa Beedan luo, pani kätensä hänen olalleen ja sanoi: Tahdotko seurata minua? Tahdon, vastasi Beeda.
Minähän tahdoin vaan kysyä, mitä te ajattelisitte minusta, jos niin tekisin. Beeda sanoi: Friida, Friida, minä näen nyt, että sinä olet suuressa kiusauksessa. Varo viettelijää! Mutta Agnes sanoi Friida, me tiedämme, että sinulla on suuremmat tehtävät kuin jonkun torpanväen kaitseminen. Sinä olet meidän seurakuntamme pylväs, sinä olet meidän toivomme ja sinä olet meidän elävän uskomme todistaja.
Friida kulki edellä, Agnes ja Beeda tulivat jälempänä, ja puhuivat keskenään hiljaa. Aurinko oli jo alhaalla, kun he saapuivat torppaan. Kun torppari ja hänen vaimonsa näkivät Friidan, he tulivat juosten häntä vastaan. Friida tuli kuin taivaan lähettämänä. Sillä onnettomuus oli heillä tapahtunut.
Päivän Sana
Muut Etsivät