United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta me, Lyydi, sinä ja minä, me ymmärrämme, että siitä riippuu koko meidän onnemme. Ja sentähden me tulemme aina ylläpitämään sitä niinkuin pyhää tulta, me tulemme kasvattamaan sitä yhä voimakkaammaksi! Kiitos Alarik, kiitos näistä sanoista! Kuinka kauniisti sinä osaat puhua! Niin kultani, eipä todellakaan luulisi, että minä olen ammatiltani afäärimies.
Lyydi säikähti niin että sydän lensi kurkkuun ja tuskin saatuaan jotain yllensä juoksi verannalle. Siinä makasi Alarik pitkänään permannolla kovassa puistatuksessa, tunnotonna. Naisten hätähuudot herättivät pian kaikki muutkin, joista jokainen vuorostaan yhtä kauhistuneena juoksi esille ja jakeli käskyjä toisille. Mikä toi tyynyn pään alle, mikä peitteen.
Alarik kavahti pystyyn, ja kun hän muisti, että häntä käskettiin jo toisen kerran, korjasi hän pullistuneen tärkätyn paidanrinnuksensa, ja meni sisähuoneisin. Muut olivat siellä jo kaikki juoneet kahvinsa ja lähteneet kävelylle. Lyydi istui yksin odottamassa.
Ja taas Lyydi tuli hänen luoksensa ja tahtoi osottaa jotakin hellyyttä. Mutta Alarik väistyi häntä, vaaleni suupielistään, ja sanoi yhtä hitaasti ja päättävästi kuin äsken: Koko tuo hellä huolenpito minun terveydestäni ei ole mitään muuta kuin yksi niistä monista keinoista, joilla sinä vastustat Kukkilan ostoa. Siinä sen nyt kuulit. Lyydi sävähti tulipunaseksi.
Linnut yhtenä äänivirtana remahtivat laulamaan suurella koivikkomäellä päärakennuksen takana. Ja kanarialinnut vastasivat sisältä kimeimmillä liverryksillään. Lyydi ja Jenny, liikkuen kumpikin vielä puuhissansa, kohtasivat toisensa suurella verannalla tullen eri ovista. Mikä elämä, mikä herääminen kaikessa luonnossa! sanoi Jenny.
Ei yhtään mitään. No jos nyt olisin ajatellut hiukan, hiukan, kuinka sanoisin, hiukan pahasti sinusta Alarik, kuinka saatat! sanoi Lyydi muuttuen totiseksi. Ja Alarikiin heräsi yhtäkkiä ajatus, että mitähän jos hän ottaisi Lyydiä käsistä ja pyöräyttäisi lattialla!
Näistä kaikista olivat ainoastaan kalliimmat tavarat, niinkuin flyygelilaatikko, salin ja herrankamarin kalusto saaneet peittoa. Kaikki talouskalusto ja osaksi ruokasalin kalusto oli alaston. Lyydi ja Jenny seisoivat sateenvarjoineen jo Kukkilan laivasillalla, kun proomu saapui.
Silloin Jenny nousi, tuli ja otti häntä kaulasta ja sanoi: Lyydi raukka, Lyydi raukka, niinkö se onkin. Ja molemmat itkivät. Vasta pitkän ajan perästä he alkoivat taas keskustella. Jenny antoi hänelle neuvonsa. Kun ei saa mitään rakentaa semmoiseen toivoen, että toinen voi pian kuolla, niin ei ole jäljellä muuta kuin että Lyydi vähitellen oppii rakastamaan häntä.
Ilosesti hyräillen Lyydi meni omalle puolellensa, eikä ollut huomaavinaankaan Alarikin hermostumista. Alarikin luona oli taas kaikki hiljaa. Hän käänteli pari kertaa lehteänsä, muutti sen toisiin taitoksiin. Mutta laski sen sitten pian huoaisten pöydälle. Ja sanomaton suru kuvastui hänen kasvoissansa. Sitten hän nousi ja rupesi kävelemään edestakasin.
Se olikin vaan uhkaus, että jollet voi pysyä rauhallisena, niin eihän muu auta. Lyydi sai hänet jälleen istumaan. Katsos nyt, kun olet taas tolalta. Se on suorastaan myrkkyä sinulle tämmöinen häiriö. Olethan luvannut minulle, että koetat hillitä itseäsi. Lupaa nyt uudestaan. Muista nyt tästä lähin, että vaikka mitä tapahtuisi, sinä ensin ajattelet terveyttäsi.