Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. lokakuuta 2025
Minun täytyy tunnustaa, sanoi Lyydi, etten sittenkään voi ymmärtää, miksi ihmisen täytyy kuolla juuri silloin kuin hän on päässyt tarkoitustensa perille. Ja tämän sanottuansa hän otti Jennyä kaulasta ja rupesi hillittömästi itkemään. Pitkien metsäisten harjanteiden välillä kulkee väkevä virta tuoden vesiä suurilta seliltä tietymättömän kaukaa.
Niinkuin hän on koko elämänsä uneksinut tätä paikkaa, ja sitten ei pidä edes tuntea sitä! Alarik ei nukkunut kuin puoli tuntia ennenkuin hän jo vaati taas Lyydiä puheillensa. Käske tänne kaikki muutkin, sanoi hän. Minulla on tärkeä asia ilmoitettava teille kaikille. Lyydi oli epävarma, pitikö hänen noudattaa hourailevan käskyjä.
Lyydi nousi yhtäkkiä tuoliltaan ja aikoi selvästi ensin sanoa jotain muuta kuin mitä sitten sanoi. Hän oli vähän aikaa vaiti kääntyneenä poispäin. Sitten hän tuli Alarikin luo, nosti kätensä muka leikillä hänen olkapäilleen ja tahtoi ruveta puhumaan hänelle.
Alarik ottikin asian siltä kannalta, että Lyydi vaan tahtoi tällä terottaa hänen mieleensä, mimmoisessa mielialassa hänen pitäisi aina olla ja kuinka kaukana olisi kaikki Kukkila-ajatukset pidettävät, ettei halvaus enää uudistuisi. Minä olen aikonut matkustaa huomenna, sanoi Alarik keskeyttäen. Matkustaa? Minne? Mitä varten? Minun täytyy heti päättää myllykauppa. Myllykauppa?
Alarik tuli vähän hämilleen, lähestyi häntä syrjästä, otti vyötäisistä ja sanoi hajamielisesti: Niin niin, tietysti, aivan niinkuin sinä sanot. Hän suuteli Lyydiä monta kertaa peräkkäin, katsomatta hänen silmiinsä! Lyydi, anna sinä minulle yksi asia anteeksi. Mi Ei, ei, älä kysykkään. En minä kuitenkaan sano. Mutta anna vaan anteeksi. Alarik, mitä sinä olet tehnyt? kysyi Lyydi hämmästyen.
Lyydi nukkui silloin vielä. Hän heräsi yhtäkkiä siihen, että niinkuin jokin lasi olisi pudonnut ja mennyt rikki. Sitten kuului ikäänkuin pöytää tai tuolia olisi rajusti lykätty paikaltaan ja jokin kovasti kolisten pudonnut alas. Samassa töytäsi kyökkipiika sisälle ihan vaaleana, ja silmät kauhusta pyöreinä huusi: Herra kaatuu, herra kaatuu!
Täällähän sinä olet omassa huoneessasi, rakas Alarik, vastasi Lyydi kumartuen lähemmäs hänen puoleensa. Alarik katseli vielä tarkemmin, mutta ei nähtävästi tullut mihinkään päätökseen. Vähän ajan perästä hän rupesi pyrkimään ylös, huolimatta sekä Lyydin että hoitajan vastustuksista.
Ja jostakin löydettiin heti hieroja. Kaksi tuntia makasi Alarik tunnotonna. Mutta sitten hän aukasi silmänsä. Lyydi oli silloin hoitajan kanssa sisällä, istui vieressä ja piteli hänen kättänsä. Avattuaan silmänsä Alarik katseli kummeksivasti ympäri huonetta ja sitten kysyvästi Lyydiin. Missä minä olen? sanoi hän epäluuloisella äänellä.
Niin no ymmärräthän sinä, minun isäni vanha talo joutuisi vieraisiin käsiin, siellä olemme kaikki leikkineet lapsina, kasvaneet siellä kuoli ensin äiti ja sitten isä hyvä isämme! Rakas Lyydi, minä pyydän, säästä nyyhkytyksesi. Eihän sinun lapsuutesi pyhyydet ole vielä joutuneet minun raateleviin käsiini! Kas niin Alarik, nyt sinä suutuit! Sinun kanssasi ei todellakaan voi mitään puhua!
Jos siis Lyydi tahtoo suoraan ja peittelemättä ajatella kohtaloansa, täytyy hänen huomata, että hänen tulevaisuutensa on peloittava, ja että kaikki kiiruhtaa häntä turvautumaan ainoaan pelastuskeinoon: niin pian kuin mahdollista rakentaa eheä väli miehensä kanssa ja oppia häntä rakastamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät