Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Mutta hieroja erehtyikin siihen arvelemaan: »Ka... Kunpa sitä uskottavaakin on aina kahdenlaista niin... Et tiedä, kummalle siinä silloin korvan kallistat!» Sepä se juuri oli!
Saisi ... saisihan tästä kelvollisen emännän taloon. Mitä se Myrkky nyt vielä minusta puhuu!... Ikäänkuin nyt ei Luukas ilman emäntääkin toimeen tulisi. Tää on hyvä hieroja ja lempeä siltä luonnoltaankin ... tää Sohvi. Menepäs sinä, Sohvi, kuule ja kysy siltä Sallisen leskeltä jos häneltä on jäänyt mitä liikenevää miehen perua. No... Ka... Tule, niin mennään yhtä matkaa.
Ja jostakin löydettiin heti hieroja. Kaksi tuntia makasi Alarik tunnotonna. Mutta sitten hän aukasi silmänsä. Lyydi oli silloin hoitajan kanssa sisällä, istui vieressä ja piteli hänen kättänsä. Avattuaan silmänsä Alarik katseli kummeksivasti ympäri huonetta ja sitten kysyvästi Lyydiin. Missä minä olen? sanoi hän epäluuloisella äänellä.
Onnistui hän useinkin rohtoinensa, joista moni oli hänen oma keksimänsä, maan yrteistä rakettu. Varsinkin oli hän mainittu vallan mahtavaksi parantamaan ruusua, ruiskutautia, pyörrytystauteja, siannappeja ja syhelmää. Hieroja oli hän verraton; ja olipa monikin mies ollut hänen kämmentensä alaisena ja saanut lievityksen.
Pöndinen koki toki valaista, selittäen: »Kyllä se on selvä, kun vaan uskoo oikein: on uskottava aina sanaa ja sanan palvelijoita, eikä kallistettava korvaansa viettelijän ja panettelijan, ja jonkun renki Jussin, tai Tuomaan kuiskutuksille, silloin kun ne koettavat jotain hiekalla pimittää.» Hieroja oli siinä ujoillessaan ihan pulassa.
»Ei aniksi hukkunut, vaan ei kaukaakaan palannut», sanoi hieroja. »Kyllä oli liki länget olkapäitä», ja hän kertoi toiselle miehelle, miten olin tönkkö ja miten yritin lähättäytyä hotuun, jossa on kolme syltää vettä, ja miten hän polonen ei uskonut niin vähissä hengin olevani eikä ollut kiireissäänkään veneen kanssa. Tuntui siltä kuin tuo mies vieläkin olisi pyytänyt anteeksi hitasuuttaan.
Hän meni äidin sängyn luo, nosti peittoa ylemmä ja istui sängyn reunalle. »Jos tuota niinkuin haettaisiin hieroja ja kuppari», sanoi hän. »Saisihan tuota koettaa», sanoi äiti heikolla äänellä. »Se taitaisi parasta olla», sanoi isä. »Eihän tuo pahenna, jos ei parannakaan», myönteli äiti. »Niinpä minä käynkin huomenna Mataran mummon tänne hakemassa.
Minä Riekinrannan kaupungissa kuninkaan henkilääkäriltä kuulin, miten mitäkin paikkaa pitää hieroa. Vaan semmoisten miesten opetettavana ei olekaan moni hieroja ollut, ja senpätähden ne eivät oikeasta hieromisesta tiedäkään ei hölyn pölyä.
Aamulla läksi Vierimän ukko sanaakaan hiiskumatta ulos, pisti hevosen valjaihin ja ajoi Limingan kylään päin. Saara Sulkava nousi myöskin ylös ja aikoi lähteä, mutta kun hän oli hieroja, pyysi äitini häntä hieromaan kättänsä. Hän myöntyi pyyntöön ja alkoi kohta hieroa. Saara oli myöskin nuuskan-tekijä ja hän oli tuonut kaupungista suuren nyytin tupakanlehtiä. Hän pyysi äidiltäni lupaa, että saisi käden hierottuansa kuivata padassa vähän tupakoita, sillä hän oli muutamille luvannut samaksi päiväksi tuoda valmista nenänuuskaa.
Toinen äitini kertoma asia minua suretti. Se nimittäin, että hieroja ja unen-näkijä Saara Sulkava oli kuollut. Hän oli löydetty kuolleena omalla vuoteellansa meidän entisessä turvetöllissämme. Kuoleman tapauksesta oli lääkärin tutkinto pidetty ja huomattu hänen kuolleen sydämen-halvaukseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät