United States or Saint Barthélemy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Itse Kenonen alkoi pyyhkiä pöydältä pois Variksen äsken hakattuja, kuivamaan levitettyjä tupakoita ja komensi kiihkoissaan: »Vie pois, Varis, ne tupakan törkysi pöydältä, että pääsee siinä housuja paikkaamaan ja silittämään!» Hetken kuluttua sujautteli hän silitysraudalla housujansa, puhdisteli ne enimmistä tahroista, pukeutui ja lähti hylättyä Anna Liisaa kosimaan.
»Tellätkää, rahtilaiset, sieltä niitä Ihalaisen tupakoita piippuihinne palamaan», tarjosi toimissaan puuhaileva Kenonen, ja rahtilainen kiitti häntä, vääntäen puhetta: »Ka saapihan noita tässä tellätä!... Ihalaisen tupakoita!» »Saapi!... Ja miehen kirjoihinhan tämä Kenonenkin on papin kirjoissakin merkitty», kiitteli taas eräs rahtilainen.
Aamulla läksi Vierimän ukko sanaakaan hiiskumatta ulos, pisti hevosen valjaihin ja ajoi Limingan kylään päin. Saara Sulkava nousi myöskin ylös ja aikoi lähteä, mutta kun hän oli hieroja, pyysi äitini häntä hieromaan kättänsä. Hän myöntyi pyyntöön ja alkoi kohta hieroa. Saara oli myöskin nuuskan-tekijä ja hän oli tuonut kaupungista suuren nyytin tupakanlehtiä. Hän pyysi äidiltäni lupaa, että saisi käden hierottuansa kuivata padassa vähän tupakoita, sillä hän oli muutamille luvannut samaksi päiväksi tuoda valmista nenänuuskaa.
Junnu keittää kahvit ja tarjoaa kaupungin tupakoita, ja isäntä kehuskelee hänkin hänen laitoksiaan. Kyllä sinä vielä tähän täyden talon rakennat, kun kerran olet niin hyvään alkuun päässyt, sanoo hän. Ja he puhelevat Junnun uusista viljelyksistä ja neuvottelevat siitä, mihin olisi paras tehdä peltoa ja mihin paras niittyä.
»No, pahuusko teidät on tänne viskannut? Vai onko siellä ilma jo laantunut? Eihän se mitä! Vielä tuolla tohajaa nurkissa, jotta luulee seinäin menevän.» »Purjetuultahan me olemme tänne höllötelleet», vastasivat tulijat. »Vieläkö!» arveli edellinen, kaivellen piippuaan. »Täällä olisi kaupungin tupakoita, kasakkarettinkiä, vaan taitavat olla vielä kosteita. Ehkä ne sentään jo palaisivat.
Hyvärinen älysi sen ja sanoi: »Onhan siinä pölkyssä talon tupakoita! Mitä sinä niistä omistasi.» Ville alkoi purkaa omia tupakoitaan piipusta ja sulloa talon tupakkaa sijalle. Sitä tehdessään hän selitti: »Olisipa näitä omiakin ollut riittämään asti, mutta voipahan tuota maistaa Hyvärisenkin riihen takaisia.»
"Hän kiittää nöyrimmästi", vastasi taas isä hänen sijastansa; "hänen ei ole tapa tupakoita". Se oli kuitenkin hänen tapansa, mutta hyvin kasvatetun nuoren miehen ei sovi vieraille näyttää, että hän tuntee elämän pieniä mukavuuksia.
Tässä on tuttavien, naapurien, ystävien ja sukulaisten tapa tupakoita; siinä on varjoa auringonpaisteelta ja kuivaa sade-ilmalla. Aurinko alkaa paistaa puitten välistä.
Hän olikin saamaisillansa puheen päästä kiinni, kun Hyvärinen sotki sen: »Ka olisihan siinä pölkyssä ollut talon tupakoita... Mitä sinä omistasi panit!» »Samapahan tuo on!» murahti Antti ja painautui hautomaan kosimispuheen alkua. Syntyi pitempi vaitiolo. Lapset rähisivät. Emäntä asetteli niitä: »Ettekö te sikiöt ole siinä kunnollanne vieraan aikana!»
Siinä niitä paputellessa silmät kiiluvina miellyttävästä nautinnosta hän tuskin huomasikaan Siikalahden Mikkoa, joka yhä peukalonsa kynnellä tukki kuohuvia, palavia tupakoita piipussa pysymään ja alkoi miettiä, että pitäisipä tämä polttaa loppuun, että saa vielä täyttää piippunsa... Mikon piippu oli suuri visakollo.