United States or Lebanon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lauri ja Anna, hänen vaimonsa, olivat riihtä puimassa. Riihtä omaa ei heillä toki ollut; semmoisen olivat he saaneet lainata Mattilan isännältä, joka omisti maan, millä Lauri torpparina asui. He olivat ani-aikuisesta aamulla olleet kovassa työssä, kun eineen aikana moniaat työläiset kokoontuivat riihen ovelle kummia kertomaan.
Päivä hämärtyi ja hämärä sakeni yöksi; ilma oli lenseä ja paahteinen; välähteli tuolloin tällöin koillisessa taivaan alla, koska ylös kohosi tuima ukkosilma. Kotkan vauhdilla läheni se kirkonkylää, viskeli kohdustansa tulta ja sytytti äkisti pappilan riihen, joka, kuivaa olkea täynnä, leimahti pian valtaiseen tuleen.
Kuin he tulivat myllylle, kysyi Valtteri kohta, oliko hiljakkoin ollut susia lähitienoilla. "On mar," sanoi mylläri, "viime yönä repivät sudet meidän parhaan pässimme tuolla riihen tykönä." "Vai niin", sanoi Valtteri; "olikohan niitä monta?" "Kukapa sen tietää", vastasi mylläri. "Yhden tekevä", sanoi Valtteri; "kysyin vain tietääkseni, onko Joonas mukaani tarpeen.
Täällä oli suoja, päivä paistoi ja lapset hurauttivat kelkkoineen mäenrinnettä alas aina riihen luokse pellolle. "Onko ne sammakoita?" kysäsi jäätehinen. "Suuri Jäätehinen, koipikaamme tiehemme, täällä on vaarallista viipyä", varoitti mustapeikko. "Ne eivät ole sammakoita nuo tuolla mäenrinteellä, ne ovat ihmislapsia."
Kamalalta kuului. Kajahdus riihen seinästä kuului melkein sutten ulvonnalta. Rummun pulikat seisahtuivat Valtterin käsissä, ja hän ajatteli: nyt ne tulevat! Oikein arvattu! Samassa näkyi riihen alta ruskeakarvainen sudenpää. Mitä Valtteri nyt teki? Rohkea Valtteri, joka yksin voitti neljä, heitti rummun senkin seitsemän kyytiä ja lähti aika luikua käpälämäkeen myllyä kohden. Mutta kova onni!
Astun taas veräjästä ulos yhtä hartaana kuin taannoin siitä sisään, äsken kuin kirkkoon, nyt kuin kirkosta pois ... ja pääsen yhtä huomaamatta riihen ja pajan ohi pihaan kuin aamulla pihasta ulos. Tulee ihmisiä luokseni, kun näkevät tulen ikkunastani tuikkavan, ja puhuvat minulle päivän tapahtumista ja kylän kuulumisista.
Syötyään hakivat he riihen seinustalla olevasta kasasta olkia, joita levittivät alleen ja alkoivat sitten toiset loikoen tarinoida, toiset parsia vaatteitaan ja jalkineitaan. Ennen yöpimeän tuloa saapui maantietä myöten vielä kymmenmiehinen rakuunajoukko ja pysähtyi riihen luona olevalle nuotiolle.
Tässä olkoon kerrottu eräs tapaus veljesten lapsuudesta. He tiesivät kototalonsa riihen alla kananpesän, jonka omistaja oli eräs eukko, kutsuttu »Männistön muoriksi»; sillä hänen pieni mökkinsä seisoi männistössä lähellä Jukolaa. Johtui kerran veljesten mieleen paistetut munat, ja päättivät he lopulta riistää pesän ja lähteä metsään nauttimaan saaliistansa.
Sillä saa rauhan, se ei ole kynsin hampain piikojensakaan kimpussa, kuten tuo ukko, joka kiertää jokaista kuin piru pappia ja hakee nokkansa tietä kuin sika päästäkseen riihen eteen." "No, miten ja mistä syystä se rouvaansa on kiusaavinaan?" "Syytäkö se piru tarvitsee!
Ovi oli matala ja ahdas, niin että sisäänmenijän täytyi kumartua siitä kulkiessaan, ja sen kynnys oli korkea kuin riihen kynnys. Sisästä oli huone puoleksi paja, puoleksi sauna. Katon rajassa oli lauteet ja kiukaan kupeessa ahjo. Palje, alasin, vasarat, pihdit ja muut pajakalut olivat kaikki pienoiskokoa kuin leikkikaluja. Kun tuli oli viritetty takkaan, näki Jouko tarkemmin katsella ympärilleen.