Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
Jo lennähti ensimmäinen pehkutukko jonkun niskaan: Alkoi pehkusilla olo. Koko riihi oli täynnä iloa ja naurua ja pehkut pelmusivat kaikkialla tupsahdellen milloin kenenkin niskaan, ja kohta oli koko pehkuläjä hajalla ja riihen lattia ja äsken tervattu vene pehkuilla ylt'yleensä peitetty.
Uskalsi jo riihelle asti, joka lämpisi. Nuuskiskeli savuista ilmaa, kiersi ruumenhuoneen taa ja astui epähuomiossa olkikupoon, jonka kahauksesta säikähti niin, että potkaisi pitkän syrjähypyn lumikinokseen. Sillä kertaa ei mennyt sen edemmä. Mutta seuraavana yönä oli hän rohkeampi. Hiipi riihen edustalta tietä myöten pihaan, jossa seisahtui tuvan ja tallin väliselle solalle.
Kun vartijoita ei täälläkään päin ollut näkyvissä, lähdin mitä suurinta varovaisuutta noudattaen ryömimään pitkin riihen sivua päästäkseni sen taakse ja sitten pitäen sitä suojana itseni ja kartanon välillä ryömiäkseni edelleen niityn poikki metsään, jolloin pakoni olisi varmasti turvattu.
Ei meillä niinkuin täällä niskaansa työn teolla köyristetä, ei meillä silmiänsä riihen kitkussa soaista, ei meillä kaskessa kasvojansa noeta, ei meillä selkäänsä käsikivissä katkota.
Paluumatkallamme asiatta Emme taloihinkaan arvaa mennä; Uuden lämmittelykeinon keksi Sisko: päivä loisti etelästä, Vaikka voimatonna, tammikuulla. Riihirakennusten edustailla, Johon tuuli pohjoisen ei sovi, Tuntui istuminen suloiselta, Verratessa käyntiin vastatuulta. Viiden, kuuden riihen edustalla Korkeimmassa talvipakkaisessa Jäätiköllä istuin lämpesimme Kadehtinut tuot' ei toivon kenkään!
Miehet tulivat riiheen; hevonen oli poissa, valjaat kadonneet. Lumi riihen edessä oli hevosten kavioiden ja ihmisten jalkojen tallaamaa. Levottomien aavistusten valtaamina riensivät miehet tupaan. Mutta Heikin pelko asettui kohta, kun Riitta levollisena astui ovessa häntä vastaan.
»Hoi, muori!» huusi Esa lattialle esirippua raottaen, »joko ne miehet ovat menneet töihin?» »Eiköhän ne siitä menneet.» »Mihin ne menivät?» »Riihen luona niillä kai on jotakin tekemistä. Eilen oli jäänyt riihi puoli täyttämiin.» »Kuinka ei sitä täyteen saatu? Tavataanpa se saada.» »Mistä minä tiedän, hyvä ihminen. Etkö sinä nyt tänä päivänä menisi sinne vähän katsomaan.» »Mikä päivä nyt onkaan?»
Mutta olla sen koiran tässä yksinään, tuumi hän mennessään, tulla sen nyt tässä tiellä terhentelemään, tuohon hän naulaisi sen riihen seinään, niin ettei karva rävähtäisi. Hän tekisi sen, tekisi sen varoitukseksi kaikille, jotka häntä vainoovat. Ei siinä tullut koiraa vastaan, mutta oli riihen kupeella vanha silppuvasu kumollaan.
Pellon leikkuussa teki äiti täyden työn, vaan riiheen ei hän voinut mennä; sillä hänen silmiensä kipeyteen oli suurena syynä entiset nuoruutensa aikuiset riihen puimiset. Viljaa tuli niin paljo kuin sitä tullakin piti; sillä siinä paikassa, jossa tuo torppa oli järven rannassa, ei halla uskaltanut kynsiänsä näyttää, vaikka sinä kesänä kyllä kävi talollistenkin pelloilla.
"Hyvä kiitos, hyvä laitos, Saamasta hyvän sanoman; Nyt se leikar leikin lyöpi, Piipari ilon pitävi." "Millä teiän palkan maksan, Kullallako, vai hopeella?" "Et kullalla, et hopeella; Kyll' on kultia ko'issa, Vaikka kiukoat tekisi, Rauniot rakentelisi, Tekis rastit rauniolle, Ristit riihen ikkunoihin; Anna mulle nuori neito, Sillä roua palkan maksat."
Päivän Sana
Muut Etsivät