United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Osmon ukko ohran kylvi Osmon uuen pellon päähän, Ohra kasvoi kaunihisti, Yleni ylen ehosti, Osmon uuen pellon päässä, Kaskessa Kalevan poian.
Ei meillä niinkuin täällä niskaansa työn teolla köyristetä, ei meillä silmiänsä riihen kitkussa soaista, ei meillä kaskessa kasvojansa noeta, ei meillä selkäänsä käsikivissä katkota.
Niin voipi tytölle käydä Paetessa partasuuta. KIRRI. Pois utalat ennustajat! Itse joudatte jokehen. KOUKI. Mitä pullikka puhelet Kalevalan kaunihille! KIRRI. Kaunis on kaskessa kanto! KOUKI. Olet mies pahan sisuinen. KYLLI. On sillä sakea sappi, Joka kultansa kadotti. KIRRI. Ei ota mun kaunistani, Ei hyvällä, ei pahalla Vanha Väinö ei ikinä!
Ilmiriitaa ei veljesten välillä syntynyt, vaikkei ollutkaan väli niin lämmin kuin ennen ja vaikka molemmat omaan aittaansa kokosivat. Yhteistä oli tähän asti ollut metsänpyynti, kalastus, kaskenpoltto ja kauppa koko heimon. Nyt käytiin kahtaalla kalassa ja metsällä, kaskessa ja kaupalla, ja kohta kulki joka talo omia asioitaan.
Aika muuttuupi moneksi, ihminen ajan keralla. 2. Edessä pitkä kanto kaskessa. 3. Ei hyvä sana haavoita. 4. Ei yhtä hyvää hyvästyminen, eikä kahta pahaa pahastuminen. 5. Ei hädällä kauas keritä. 6. Ei kaikki kultaa, joka kiiltää, ei kaikki hopeata, joka hohtaa. 7. Ei lopu uni maaten, eikä työ tehden. 8. Ei kaikki suuhun, mitä sydämessä. 9. Ei miestä nuttuunsa arvaaman pidä. 10.
Ubi nunc ecclesia ... sepä nyt on merkillistä, että niin pian kuin minä näen tuon vanhan rehellisen tuomiokirkon, jonka katolta ennen vanhaan niin monta naakkaa nuolipyssylläni ammuin, kohta kasvaa latina esiin niinkuin rukiin tähkä kantojen välistä vanhassa kaskessa.
Katsoppas, nyt on tuokkoseni ja koppani ihan täynnä, mutta kuinka paljo sinulla on? Minulla ... niin ei minulla paljoa ole. Mutta mihinkä ne jätinkään?... Joju lähti etsimään marjatuokkostansa. Pitkän aikaa kuljettuansa kaskessa hän sen vihdoin löysi, mutta se oli vain puolellaan marjoja. Poimitaan nyt yhdessä sinulle, että sinunkin astiasi täyteen saadaan. Sinäkö taas auttaisit minua?
Silloin Marja, muistaen kuulleensa, että päällekäypää oli sydänalaan iskettävä Shemeikka parahti ja kirosi, Marja kaatui selälleen ja pyörtyi. Ei Juha jaksa, ei jaksa aina elää siinä uskossa, että Marja mielellään meni. Silloin hän uskoo, kun päivällä työssä uhmaten raataa, milloin pelloilla, milloin kaskessa, milloin niityn raivuussa, kun raataa niin, että itseäänkin ihmetyttää työnsä tulos.