United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta pianpa alkoi Maija Liisa taas hyvin ilkeästi yskiä ja katsahteli kahvipannuun. Anna Liisa kävi yhä murheellisemmaksi, ja alkoi jo muistella virttä. Kun nyt Maija Liisa taas rykäsi, ehdotti Ihalaisen emäntä: »Veisattaisiin tuossa kahvin asemesta vaikka virsi lämpimiksemme!» Pitkään aikaan ei Maija Liisa vastannut. Suruissaan alkoi Anna Liisa silloin hyräillä virttä. Se vaikutti Maija Liisaan.
Nyt muistui sortuneen Anna Liisan mieleen, että oli hän kerran: Juuri silloin Ihalaisen lähtiessä oli hän leipä-lapiolla herättänyt hänet, kun Sormusen Miina käski. Mutta leikillä hän oli sen tehnyt, eikä uskonut, että Antti nyt siitä ottaisi nenäänsä.
Ei, Heikki! On se Tahvo aikonut ja on sitä Kenostakin aijottu, mutta Kenonen on vieläkin Kenonen!» kiivastui Tahvo. Ja Pirhonen kummasteli: »Vai on se Tahvokin ennen nuorempana niin kuin aikoillut! Sielläkö sitä kotipuolella tuli aijotuksi?» »Siellä.» »Vai siellä!» »Siellä aikoi Kenonen, siellä. Sitähän minä ajattelin Matikaisen Anna Liisaa, joka nyt on sen Antti Ihalaisen akkana», selitti Tahvo.
Tovin kuluttua kysyi Ihalaisen Anna Liisa vuorostaan: »Kasvoivatko sinulle pellavat hyvästi?» »Eipä nuo erikoisen hyvästi, kun ei ollut siementä millä keväällä kylvää... Mutta liinoja tuli kaksikymmentäkolme roivasta.» »Vai niin tuli liinoja. On siinä loukuttamista!» Puhuttiin nyt yhtä ja toista. Maija Liisa katsoa muljautti joskus kahvipannuun.
Mutta siellä kuuli hän ihmeellisiä asioita. Ville Huttunen oli siellä syöttänyt hevostansa ja kertonut, että Ihalainen ja Vatanen olivat Ameriikkaan menossa. »Entäs se Ihalaisen akka? kysyi silloin Kenonen hämmästyneenä. Variksen eukko siihen selitti ja päivitteli: »No kun sen on paha henki villinnyt koko sen Ihalaisen niin, että se on hylännyt akkansakin ja lähtenyt toisten jälestä lentämään.
Vapaudesta, talven toivotusta, Laulaa merten laine lakkapäinen, Vyöryissänsä milloin syvänteissä, Milloin rannan louhiin roiskahdellen; Siintäväisen, Kuultavaisen, Ihalaisen ilman kannen alla, Kimpoo kiurut tuolla korkealla, Kiurut, leivot kaikki kilvoitellen Soittaa kieltään luonnon kanteleessa.
Hyväriseltä voi päästä Murron Ihalaiseen suurenkin kuorman kanssa, kun ajaa Kämäräisen haan kautta, sillä se tie on jokseenkin ajokuntoinen. Se kyllä tekee kierrosta, mutta ei aivan paljoa. Samoin pääsee Hyvärisestä Lempaalle Ville Huttusen taloon Ihalaisen talon kautta.
Huttunen jatkoi: »Ja Join herroja niitä kun meni Ihalaisen matkassa, niin ne menivät niin tarkkaan, että Joilla pitää panna kaikki konjakkikaupat kiinni, kun ei ole enää ryypyn ostajaa. Niin lähtivät tarkkaan kuin torakat Pesosen tuvasta, kun tupa paloi.» Anna Liisa oli ihan sekaisin. Korvissa humisi Villen kertomus.
Kinnunen kyllä vähän oli vielä ymmällä ja ihmetteli: »Kahoppas sitä Koposen vävyä, näet, kun se ei puhunutkaan mitään tämän Vatasen ja Ihalaisen hukkumisesta, valitti vain sitä muuta asiaa.»
Jussi Vatanenhan se on Liperistä ja Ihalaisen Antti... Ja minä kun arvelin, että mitä ihmeen kummituksia ne ovat, kun tuommoisen elämän nostivat keskellä parasta kaupunkia?» Silloin tunsivat miehetkin puhujan ja Antti sanoi hänelle: »Ka!... Eikö se ole se entinen Kaisa Karhutar, se joka meni naimisiin sen Petrovaaran Makkosen kanssa!»