United States or Venezuela ? Vote for the TOP Country of the Week !
Anna Liisa teki levettä ja Maija Liisa kehräsi, kun Ville astui tupaan. Hän kopisti piipusta porot pankolle ja kysyi Anna Liisalta: »Sinähän se olet sen entisen Ihalaisen eukko?... Mikä sen Ihalaisen päähän pälähti, kun se hylkäsi kontunsa ja lähti Ameriikkaan?»
Kaiken lopuksi riisui Kenonen yltään Ihalaisen Antin verkavaatteet ja seisoi alushoususillaan ja paitasillaan keskellä tupaa. »Kehno! Enhän minä tästä talosta alasti minne pääse!» sähisi Kenonen. »Jää taloon vävyksi!» nauroivat rahtilaiset, joiden viisaudella ja riemulla ei ollut nyt rajoja.
Ja lähtöä tehden hän sanoi: »Täälläkö tämä Kanasen Maija Liisa on?» »Täälläpä häntä on», myönsi puhuteltu. Jussi Kokko katseli vielä hetkisen Ihalaisen lapiopuuta ja ihmetteli lopullisesti lähtiessään: »Vai ei se Ihalainen olekaan kotonaan! Meniköhän tuo Kakunvaaraan?» »Ka sinnehän se lähti, eikä tule takaisin.» Jussi Kokko lähti.
Ne kylällä jo sanoivat, että se on Ihalaisen talo, jossa on rinnepellolla hyvin suuri sontatunkio», selitti vieras. »
Tahvo Kenonen oli väkisinkin tullut viipyilleeksi taipaleella taloissa, kunnes viesti Ihalaisen Antin kuolemasta joudutti hänen kosimahommiansa. Nyt hän työntäytyi Ihalaisen tupaan, missä Kanasen Maija Liisa ja Ihalaisen Anna Liisa viluissaan ja murheissaan kyräilivät.
»Sanottiin näet tämän Ihalaisen kuolleen, mutta eihän se ollutkaan kuin tämän Antin sika vain, joka menetti henkensä», selitti kolmas. Nyt Antti jo sylkäsi pitkän vihaisen tupakkasylen. Kenonen siitä hätäytyi, mutta koetti Anttia pelotellessaan ylvästellä: »Elä syleksi, Ihalainen, niin ylpeästi!... Elä syleksi, tahi tohtivat ne muutkin ruilauttaa!» Ja taas tuli hiljaisuus.
Pitkän tutkinnon perästä sai Tahvanainen sen verran selville, että Makkosen leski tuntee miehet. Sen johdosta käski hän kutsua Kaisan huomiseksi vieraanamiehenä kuulusteltavaksi. Ihalaisen ja Vatasen hän käski viedä putkaan. Mutta silloin nosti Jussi Vatanen tenän ja sanoi, että hän ei mene. »Vai et mene! Minkätähden sinä et menisi», ivaili Tahvanainen. »Kun minä en jouda!» »Ohoh! Vai et jouda!
»Neljähän se on», muisti Anna Liisa. »Vai neljä!» »Neljä!» Jonkun ajan kuluttua jatkoi Maija Liisa lohdutustaan kysyen: »Eikö niitä sinulla ole ollut yhtään pieniä?» »Eihän niitä ole ollut. Yksi tyttö vain tuli silloin kohta alussa, vaan se näet kuoli vajaan vuoden vanhana», selitti Ihalaisen emäntä ja jonkun aikaa vaiti oltuaan kysyi vuorostaan: »Eihän niitä sinullakaan ole tainnut olla?»
»Mennään tekemään purusta!» riehahti silloin koko lapsilauma, syöksyen jauhovakan kimppuun, ja kohta olivat kaikki suut jauhoista purusta puremassa. Mutta Anna Liisa oli aivan ihmeissään Ihalaisen tähden. Hän tiedusti taas: »Sanoikohan se Ihalainen kauvan viipyvänsä sillä matkalla?»
»Tellätkää, rahtilaiset, sieltä niitä Ihalaisen tupakoita piippuihinne palamaan», tarjosi toimissaan puuhaileva Kenonen, ja rahtilainen kiitti häntä, vääntäen puhetta: »Ka saapihan noita tässä tellätä!... Ihalaisen tupakoita!» »Saapi!... Ja miehen kirjoihinhan tämä Kenonenkin on papin kirjoissakin merkitty», kiitteli taas eräs rahtilainen.