United States or Botswana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siihen aikaan oli varsinaisen poliisimestarin virassa Antti Tahvanainen, sen Akkalan entisen kauppias Tahvanaisen vanhin poika. Hän oli yleensä poliisiksi katsoen hyväluontoinen mies, joka osasi hänen kurinsa alle joutuneita kohdella ihmisiksi, sillä hän oli ylioppilasaikoinaan oppinut tuntemaan putkaan joutuneiden kohtalon ja perehtynyt siten täydellisesti ammattiinsa.
»No kun se Karppisen poika on lyönyt sitä piiskalla, jotta se menisi», koetti Jussi selittää. Tahvanainen tuskastui lopullisesti. Silloin sattui vielä porsas vinkasemaan säkissä, jota Jussi riiputti kädessään, ja Tahvanainen tiuskasi: »Mitä sinulla siinä säkissäkin on?» »Potsi.» »'Potsi'!... Mikä penteleen 'potsi'?» sotkeutui Tahvanainen.
Kysy vaikka tuolta partasuulta mieheltä, niin sekin sanoo, jotta se toi väkisin», selitteli Jussi. Tahvanainen vain yhä kiivastui ja kysyi: »Mitäs te teitte?» »Emme mitään...» »Emme mitään... Emme mitään», matki viranomainen, mutta Jussi toisti: »Emmekä tehneetkään mitään. Istuimme vain kärrissä ja ajoimme.» »Ajoimme ... me ajoimme ... me vain ajoimme ... horna!
»Olemme», myönsi Jussi kieltämättömän tosiasian. »Mitäs te taas tänne tulitte?» kiivastui Tahvanainen edelleen. »Ka kun se toi.» »Toi!... Kuka lempo teidät tänne toi!... Hunsvotit! Itse te tänne tulitte», ärjäsi Tahvanainen. Nyt kiivastui Jussi ja sanoi: »Jo nyt valehtelet, jotta me itse tulimme. Se toi.» »Kuka 'se'?» »Ka, tuo poliisi!
»Viekää!» komensi silloin Tahvanainen ylpeästi, ovea osottaen, ja kuusi rotevaa poliisimiestä työnsi miehet taas entiseen yökammioon. Yleensä voidaan sanoa, että Ville Huttunen, se sama mies, jolle Antti ja Jussi vastaan tullessa ensiksi tulivat ilmottaneeksi, että muka ovat Ameriikkaan menossa, on luotettavimpia isäntämiehiä Liperissä, mitä rehellisyyteen tulee.
Tahvanainen varmistui siinä uskossa, että miehet olivat suuria veijareita. Hän koveni: »Senkö tekemistä teillä olisi siellä Kiihtelyksessä ollut?» »No kun se tamma meni sinne.» »Tamma! Mikä lemmon tamma?» »Se Kettuselta vaihdettu tamma.» Ei tahtonut päästä kuulustelija nyt asian perille. Hieman tuskastuneena jatkoi hän: »Miten se sinne meni?... Ja mikä riivatun tamma se on?»
»Siis te olette varastaneet sen hevosen!» »Se on pitkä vale!» kiehahti Antti, ja Jussi lisäsi: »Se on niin pitkä vale kuin Jauhiaisen lehmän häntä. Viisitoista lypsävää ammua mölisee yöt ja päivät omassa läävässäni ja maitoa on vaikka tule sinäkin juomaan. Ei silloin tarvitse toisen hevosta varastaa.» Tahvanainen puri hammasta vihasta, mutta malttoi vielä mielensä.
Niin rikas kuin hän on, eikä sen enemmin ole arvo-sairas!" Marin viimeistä sanaa sanoessa astui sisään vanhanlainen mies läpi märkänä sateesta, hän puisteli vettä vaatteistansa ja istahti penkille. Mies oli vähän matkan päässä Sampiahon talosta asuva mäkitupalainen Lauri Tahvanainen. "Mitäs Laurille kuuluu?" kysyi Olli. "Kiitoksia kysymästänne!
"Saanko minä tämän kaiken", virkkoi Tahvanainen, silmiään hieroellen, niinkuin olisi luullut unta näkevänsä. "Liika paljohan se on." "Menkää nyt vaan joutuun toimittamaan ruokaa lapsillenne ja sitten hankkikaa rohtoja sairaalle!" XIII. Ei ollut lainalakki, eikä lainatakki. "Kukahan lyhentäis vähän tuota mun tukkaani?" sanoi Taavetti aamulla, kun piti pappilaan lähteä. "Kyllä minä", sanoi Mari.
Mutta tiedättekö te minne te ajoitte?» »Ka, Kiihtelysvaaraan... Tiesimmehän me sen ja ihan selviä miehiä olimmekin», puolustautui Jussi topakasti, sillä hän oli varma asiansa oikeudesta. Tahvanainen harppaili hetken aikaa kädet selän takana, vihaisena, ja ärjäsi taas: »Mutta tiesittekö te kenen hevonen se oli?