United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vesi on harvoin syvää kosken juovassa, paitsi erityisissä paikoissa, jonne se on uurtanut kanavia; niinpä ei ollut paljonkaan pelkoa hukkumisesta, vaikkakin heidän aseensa olivat mennyttä kalua, ja molemmat villit tekivät parhaansa uidakseen ja kahlatakseen tilanteen mukaan ystäviensä rannalle.
"Siivohan se on mies, Juhani", myönsi Hanna, mutta näytti miettivän kokonaan muuta. Iisakki oli sytyttänyt piippunsa ja istui pitkissä mietteissä. "Kerran olin ymmärtävinäni Kero-Pietin puheista, että hän oli Heikiltäkin vaatimassa puhtaampaa sydäntä, mutta aina sattui niin, ettei tullut Niilo Iisakin hukkumisesta puhetta", jatkoi Iisakki hetken päästä.
Joko nyt sanoma laivan hukkumisesta koski isääsi kipeämmin kuin hän itse tahtoi myöntää, vai pahentuiko hänen tautinsa muista syistä sen Jumala yksin tietää. Kauheasti vaan kiihtyi kova kuume, isäsi meni tainnoksiin, ja tuskin kului muutamia viikkoja laivan hukkumisesta, kun hän jo vaipui vaineesen. "Leo, vaikea, suruisa, huolettava oli tämä aika minulle!
"Puhui kuin leikillään: 'Jospa hyvinkin rupeat olostasi pitämään, olisi tässä työtä muulloinkin kuin kesällä... kun Hannan kanssa sopinette... se on tiukka vaatimaan... Niin hän virkkoi ja naureskeli..." He purskahtivat kumpikin nauramaan. "Voi, voi sitä hyvää isää!" Mutta hetken päästä Hanna kysyi vakavana: "Oletko mitään puhunut Niilo-vainajan hukkumisesta?" "En ole... näyttää jo tietävän.
Kinnunen kyllä vähän oli vielä ymmällä ja ihmetteli: »Kahoppas sitä Koposen vävyä, näet, kun se ei puhunutkaan mitään tämän Vatasen ja Ihalaisen hukkumisesta, valitti vain sitä muuta asiaa.»
"Kyynäröittäin, hyvä ystävä, mut se on yhtä vetelää kuin sinun päivällinen puurosi, niin jotta ei se hatarassa kallossa pysykään." "Olisit syönyt vähemmän, niin ei olisi muilla hukkumisesta pelkoa", vastasi vanhus. "Pane solmut kiinni ja laittaudu veneesen", komensi perämies, joksi toisten mahtaileminen jäi sikseen.
Kun hän ajatteli sitä hetkeä, jolloin Antti isälle kertoisi Niilo Iisakin hukkumisesta, ja se oli Antin kerrottava, vavahteli hänen sydämensä; hänellä oli ollut monta hetkeä, jolloin hän oli aikonut lukea isälle Antin kirjeen. Mutta lopulta hän sittenkin päätti: Ei, kertokoon itse, omin sanoin, kun omin silmin on nähnyt ja omin korvin kuullut!
"Paha on sydämesi", sanoi hän vain ja arveli sitten haukotellen: "Taitaa olla jo aamuyö." "Aamupuoli jo on", vastasi Iisakki, nousi, toivotti Herran rauhaa ja poistui pirttiin omaan vuoteeseensa. Hanna makasi valveilla ja tiesi isän olevan kahdenkesken saarnamiehen kanssa. Mitä he siellä puhuivat? Puhuivatko taivaallisia vai velivainajan hukkumisesta?
Tämä asianhaara lisäsi kauhistusta Iivarin kuolemansanomaan, että kaikkien kasvot tulistuivat, jotka vaan sen sanoman kuulivat. Tähän liittyi myöskin tieto Jahtirannan Kaisan hukkumisesta ja sen mielenhäiriön syistä ja siihen se kavaluus millä saatiin määräys pappilan suurentamisesta puolta suuremmaksi, niin kauhistus valtasi jok'ikisen ihmisen.
Hänen eteensä ilmestyi Paloniemen Heikki, joka totisin kasvoin ja merkillisin katsein saarnasi parannusta nuorille. Saattaisiko niin puhua muille, ellei itse uskoisi ja ellei itse olisi valmis kuolemaan? kysyi Hanna itseltään. Puhdas omatunto Heikillä kai sittenkin oli. Isä ja hän epäilivät syyttä Heikkiä Niilo Iisakin hukkumisesta...