Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
»Eihän se ihme ole että talo on tämmöisessä kunnossa, kun pitää ruokkia niin paljon laiskaa väkeä», naureskeli Uutela erään kerran potkaisten pari jaloissaan juoksevaa torakkaa kuoliaaksi. »Nuokin ruskeatakkiset, ja sitten toiset, pitkäkoipiset, tuolla uunin takana soittavat kuin mitkäkin pelimannit.»
He juoksivat pois, herrat ja naiset, perätysten. Nelma naureskeli. Sakris ei haeskellut enää heitä. Hän palasi venheen luokse. Siinä hän vielä hiukan odotti. Sitten souti hän yksinään vihaisena kotiin. Automobiili horisee jossakin. Pysähtyy ja jymsyttää... Se ajaakin pois... Aamu sarastaa.
Nyt kierteli kylällä pila, että uudet tulokkaat olivat siitä maasta kotoisin, jossa lattiat ja ikkunat pestään kaksi kertaa vuodessa, jouluksi ja juhannukseksi. Mutta kun Hovin entiset haltijat olivat pesseet juuri ennen muuttoaan, niin uusia asukkaita kohtasi sellainen onni, että he pelastuivat tuosta toisesta puolivuotispesusta kokonaan! Se harmitti, varsinkin naisväkeä. Uutela yksin naureskeli.
Heikki huomasi jo alusta pitäen, että koko retken tarkoitus oli oikeastaan hänen kotiinviemisensä yhtä paljon kuin Snellmanin juhlan näkeminen. Mutta siitä Heikki ei ollut millänsäkään. Kunhan juhla vain alkaa, se se sitten kyllä tekee vaikutuksensa. Eikä isä ollut mitenkään nyreissään. Päinvastoin laski leikkiä ja naureskeli, kun he siinä astuskelivat kortteeriin rautatieasemalta.
Kuulijat naurahtivat. »Ja se vanahemp' kuuluu olevan vävy ja nuoremp' appi», naureskeli kertoja taas. »No elähän! Jopa jottain!» Hilpeys yhä kasvoi. »Jotta sekö sitä on sitä Hämmeen puolen tyyliä?» pisti muuan. »Se kait sitä lienöö!» Odottajat hymyilivät toisilleen keskinäisen ymmärryksen pilke silmässä.
Hän otti sakset pojalta, joka istui siinä veripisara sormessa ja naureskeli. "Herra Jumala", huudahti Norine aivan kalpeana, "minä luulin jo, että hän oli leikannut poikki koko kätensä." Mathieu ajatteli, maksoiko hänen ollenkaan vaivaa puhua asiastaan. Mutta sitten arveli hän, että olisi hyvä ainakin valmistella Norinea, ja hän menetteli varovasti eikä kertonut yhdellä kertaa koko totuutta.
Nyt hän vain naureskeli, ja vaikka hän näki Antinkin, ei hän ollut milläänkään, vaan höpisi jotakin, mitä ei kukaan ymmärtänyt. Mutta kun tultiin niin likelle valtaväylää, että kosken pauhu alkoi kuulua, huusi Juhani: "Ja yksi hyppäsi koskeen ja toiset huusivat, että voi meitä, pojat..." Hanna ja Antti kävelivät jäljessä. "Mitä nyt sanot epäluuloistani?" kysyi Hanna.
Ja kun Liisa näki, missä reilassa Olli kotihin tuli, niin purskahti ensin itkemään, mutta kun oli aikansa itkenyt, niin rupesi hän torumaan. Mutta ei Olli kuullut mitään. Hän oli nyt niin onnellinen, ett'ei hän pitänyt lukua lainkaan Liisan saarnasta. Hän naureskeli vain, ja pyysi Liisan säästämään saarnansa seuraavaan päivään, että hän kerkiäisi saada korvansa auki.
»Huoli sinä siitä ... en sano. Mutta sen vain sanon, että kun minä niihin puuhiin ryhdyn, niin en minä akan alkua sillälailla päästä kuin tämä Ella...» Ella oli jo vetänyt itsensä niin täyteen, ettei juuri kyennyt tuolilta nousemaan. Kuullessaan nimeänsä mainittavan rupesi hän kyselemään mitä hänestä puhutaan. Mutta toiset eivät siitä välittäneet. »Ella on sikana», naureskeli Vennu. »Vai akan.
Sairas pikku Kusti rupesi paranemaan aika wauhtia ja wiikon päiwäin perästä woitiin jo huomata, että hänen silmistänsä woisi wielä silmät tulla; hän sai myös lepoa ja otti wähin ruokaa; tuo kuumeensekainen tuska oli ruumiista haihtunut ja noin parin wiikon päästä lapsi jo wähin naureskeli olihan hywät toiwot! Wanhemmat iloitsiwat suuresti.
Päivän Sana
Muut Etsivät