United States or Central African Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vapaudesta, talven toivotusta, laulaa merten laine lakkapäinen, vyöryissänsä milloin syvänteissä, milloin rannan louhiin roiskahdellen; siintäväisen, kuultavaisen, ihalaisen ilman kannen alla kimpoo kiurut tuolla korkealla, kiurut, leivot kaikki kilvoitellen soittaa kieltään luonnon kanteleessa.
Aurinkoiset, keväiset aamut kun istun ja luen avonaisen ikkunan ääressä, kun kiurut laulaa ja käet kukkuu ympäristössä ja soitto vallitsee koko kaupungin, joka ei vielä ole herännyt päivälliseen pikku kolinaansa on lauantai ja huomenna on sunnuntai.
Pääskyset, kiurut, peipposet ja muut siivelliset soittoniekat olivat jo ehtineet saada pesänsä kuntoon, jopa ensiksi tulleilla oli perettäkin silloin, kuin Jeriko joutui syntymäseutuunsa. Pitkänmäen rinteellä käski matkustaja ajajan seisahduttaa hevoset ja mielihyvällä katseli hän kesäpuvussaan koreilevaa luontoa.
Mutta lehdettöminä olivat jo pensaat, tuskin sirkuttivat kiurut raskaasti matalalla lentäessään, eikä vieläkään tullut mitään sanomaa, ja Amrei kammosi kovasti talven tuloa, kuni vankihuonetta. Häntä lohdutti vain hänen nyt saamansa palkka, ja se oli kaikin puolin runsas. Hänen hoidettavinaan olleista elukoista ei ollut yksikään kuollut, ei edes siipeäänkään vikuuttanut.
Ja yhtä laimeasti esi-isät kehuivat hänen lujaluontoisuuttansa. Semmoinen hervottomuus tuli hänen ylitsensä, että hänen silmänsä todellakin ummistuivat, ja ennen kuin hän aavistikaan, loiskahteli jo mieli kuperkeikkaa vapauden ihanilla vainioilla. Ohhoh, mikä lepo ja rauha autuaitten mailla! Aurinko paistaa, kiurut visertävät.
Ja koneen lähestyvä ja taas etenevä rätinä, ja kiurut ja sirkat ja mettiäiset, jotka surisivat apiloissa, kaikki auttoivat sitä hyvää mieltä, puhuen hänelle: ei maailma ole niin toivoton kuin näyttää, tulevaisuus on iloa, valoa, yhteyttä, ja sinäkin vielä tulet toiseksi.
Ja kiurut ylähällä ilakoivat, miss' sini taivaan oli siintävin, ne kevätaamun kirkkautta joivat ja pukivat sen laulunsäkeihin. Ja joku nuori teini työhön käyden hän tunsi runoinnon rinnassaan ja sydämensä onnen, liian täyden, toi julki muillekin hän laulullaan. Ja Särkilahti kaiken näki, kuuli, ja ilo syttyi salaa silmihin. Sen kevään lainaksi hän itse luuli, mut syvempää se tuli kuitenkin.
Kaikki saapuisivat tänne ja yksi ja toinen voisi ruveta odottamaan minun kuolemaani. TIITUS: Mitä sinä itse sanot minusta? CALLIAS: Koetan parastani. Toivo ei ole läheskään lopussa. Istu, caesar, tähän vuoteelle. Kohta valmistan kaikki. Asettelen lääkeastiani, järjestelen rohtoni. Kohta virkistyt ja kuulet kuinka iloisesti kiurut visertelee hattaroissa. Ja kaikki sinulle jälleen hymyilee.