Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025


On vähän herkkä veriltään, milloin ylen murheellinen, milloin naureskelee, lauleskelee, päivät päästään visertelee. On kuin metsän elävä eloisa, ei päivin lepää, ei yökausiin unta saa, vaan toisin ajoin ei vuoteesta nouse, ja jos nousee, liikkuu kuin näkijä. Nyt Juha kylpi, oli vähän aikaa vaiti, mutta jatkoi taas: Tämä sauna on meidän yhdessä tekemämme.

Heinäsirkat laulavat pehmeässä sammalessa niinkuin sirkat kotituvan muurinraossa, pähkinäpensastossa visertelee rastas vartijalauluaan, tikka napahuttaa kiinni ovet ja akkunat, jotta te saisitte maata rauhassa, ja käki kukahtelee kovaäänisesti kuin vahtikoira kotopihalla! Ja kaukaa alkaa kuulua laulua kuin kotikylässä myöhäisinä kesäiltoina...

Ette enempää kuin tuo lintu" hän osoitti linnunhäkkiä, joka riippui katosta "tietää metsästä tai sen täysinäisestä, voimakkaasta ja rikkaasta luonnonelämästä. Välistä lasketaan naaraslintu sen luokse ja silloin se visertelee ja rakastaa ja laulaa rakkaudesta, ja sitte kuvittelee se luultavasti mielessään, ihan kuin tekin, tietävänsä kaikki elämästä.

Tuuli huokuu keveästi läpi lehtien, se kuiskailee niin hiljaa kuin jos koko maailma makaisi unen helmassa, unelmien vallassa. Heinäsirkat laulavat pehmeässä sammalistossa niinkuin sirkka kotituvan muurissa, pähkinäpensastossa visertelee rastas vartialauluaan, tikka se sulkee ovet ja ikkunat, että te saisitte maata rauhassa, ja käki kukkuilee kova-äänisesti niinkuin vahtikoira kotipihalla!

Tulevana kesänä tuuli lempeästi havisee ruohossa; ja talvella kultakerttu visertelee levollisesti ylhäällä vanhassa jalavassa. Mutta minä en saa koskaan nähdä ruohon peittävän tätä multaläjää. Se on päätetty, että minä jätän luostarin tällä viikkoa. Täti Agnes ja kaksi nuorta sisarta ovat juuri menneet kammiostani, ja kaikki on valmiiksi puhuttu.

Kalle parantelee, parantelee, muuttaa säveltä ja visertelee, visertelee, niin elähän muuta, eikös lopultakin Katri, ujo, uskovainen ihminen, lähde hyppäämään, päällepäätteeksi keskellä julki jumalansunnuntaita! »Ja niin se Katri uskosta irtausinauroi Antti. Kun hänen vieruskumppaninsa ei nauranut, oli Antti ääneti niin pitkän aikaa, että olisi voinut luulla hänen nyt lukinneen suunsa kokonaan.

Keväällä laulurastas visertelee suloisia virsiä heidän oksillansa, ja pienet vaaleanpunaiset kanervankukkaset luovat niin hartaan nöyriä silmäyksiä ylös heidän puoleensa, juuri kuin tahtoisivat sanoa: "Hyvä Jumala, onko mahdollista kasvaa noin pitkäksi ja tulla noin isoksi ja vanhaksi tässä maailmassa?"

Niinkuin pääsky visertelee ja käki kukkuu, niin olkoon elämämme huoleton ja iloinen. Niinkuin lehto leikitsee ja tuuli lehvissä lehahtaa, niin asukoon mielemme iloisena ja rinta riemuisena sykkiköön! Ja niinkuin tuo savupatsas päivää kohti kohoaa ja ilmaan haihtuu, niin kohotkoon toivomuksemme taivaankaaren takaisten luo.

Ken minusta niin halpaa luulee, tietköön, Ett' tästä kullasta ma valan juonen, Jost', ovelasti muokaten, voi siitä Mit' uhka-uhallisin konnantyö. Tuoss' uinu, kulta! TAMORA. Oi, rakas Aaron, miks on katsees synkkä, Kun kaikkialla riemu vallitsee? Joka pensahassa visertelee linnut, Käy päivänlekkoon käärme kiemuraan, Vihanta lehvä tuulelmassa värjyy Ja varjollansa kedon kirjailee.

Kuusessa heidän päänsä päällä visersi yht'äkkiä, lintu ... kesälintuko?... Ei, talvitianen se vain oli, lintu, joka ei hae lämpimiä maita kylmimpinäkään talvina, joka ennen putoo jäätyneenä maahan kuin muuanne maastaan lähtee ... ja joka visertelee huurteisessa koivussa yhtä iloisesti kuin keväisessä lehdossa. Alettiin hajaantua haudalta.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät