Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. lokakuuta 2025
Ei puhuta nyt siitä. Tule vaan tänne, tänne omaan nurkkaani. Mutta kuinka lie ollut, ei mikään muu puhe sujunut heidän välillään, kun ei siitä saanut puhua. Vihdoin tuli pieni äänettömyyskin heidän välillään, joka loppui siihen, että Lyydi sanoi huoaisten: Juu, juu. Ja hänen silmänsä yhtäkkiä taas vettyivät. No mutta kultaseni, sanoi Jenny; mikä sinun on?
Eikä Lyydi enää voinut pidättää, vaan purskahti itkuun ja kertoi, että hänen ja miehensä välillä oli ollut hyvin ikävä kohtaus noitten maatilojen vuoksi, joista Jenny kyllä tiesi. Minä olen onnettomin ihminen maailmassa, sanoi hän pyyhkien nenäliinalla silmiänsä ja niellen itkua. Jenny alkoi lohduttaa häntä.
Kas, kas, kun kuu pimeni yhtäkkiä, tuskin voin erottaa sinua kultaistani, tuossa on nenä, tuossa silmät, tuossa suu. Lyydi, näin pitäisi olla aina, juuri niinkuin nyt: että sinä istut tässä vasemmalla, että kuu kulkee pilvissä, välistä peittyen, välistä valaisten, ja me jonnekin matkustamme, tietämättä minne, vaan matkustamme ja matkustamme me kahden kesken, sinä ja minä. Niinkö sinusta?
Niin mutta sinä et tiedä, sanoi Lyydi. Minä inhoon häntä silloin kuin näen hänen miettivän noita afäärejänsä, ja sitä hän tekee melkeen aina. Minä olen aivan kipeä kun näen hänen kulkevan ajatuksissaan ja kiertelevän viiksiään. Minä tiedän kuinka tyhjät kaikki hänen aikeensa ovat, kuinka vähäpätösistä ja lapsellisista mielihaluista ne syntyvät.
Mutta se menee taas ohi ja minä häpeän. Samaten se menee ohi sinullakin. Niin sinä luulet. Mutta niin se ei ole. Jos sinä vaan aavistaisit! Ja Lyydi yhtäkkiä purskahti hillittömään itkuun. Mitä ihmeitä sinulla on, Lyydi! Niin, minä nyt puhun sinulle kuin rippi-isälleni. On yksi ajatus, joka ei mene päästäni koskaan.
Tämä vielä puuttui! Tämähän on ihan nurin päin! Tänään on 15:s päivä, juttu on esillä juuri tänään kihlakunnanoikeudessa. Lyydi, Lyydi!
Minä näen sen liian selvästi, että voisin sitä salata itseltäni. Se on pimeätä, mutta se on niin. Koko minun vihani syntyy siitä, että hän on minun aikeitteni tiellä. Ja siis ei minua häiritse mikään muu kuin minun omat aikeeni. Mutta enkö minä ole ihminen niinkuin muut! Eikö minulla saakaan olla omia halujani ja toiveitani! Siksikö vaan, että Lyydi suvaitsee olla niitä vastaan!
Ja hän olisi itkenyt ties kuinka kauan, ellei kello olisi tampurissa soinut. Lyydi hyppäsi heti pystyyn ja juoksi silmiänsä huuhtomaan kylmässä vedessä. Ja kun palvelija tuli ilmoittamaan, olikin hän aivan oikeen arvannut, kuka se oli. Se oli Jenny, hänen ainoa ja paras ystävänsä maailmassa, sen hän tunsi nyt selvemmin kuin koskaan ennen.
Kaikki eduksenne. Mutta Lyydi, kuinka olet saanut sähkösanoman? Tietysti sähköitin heti ja kysyin. Ja tämä ei ole mitään muuta kuin vastaus kysymykseeni. Puolessatoista tunnissa oli kaikki tehty. Heti kun tulin sinun luotasi lähetin tytön viemään sähkösanomaa, ja nyt tuli jo vastaus.
Ajatteles vuodenaikojen vaihtelua, ajattele kevättä, kun kaikki sulaa ja puut rupeavat viheriöitsemään, sitten kesä kukkineen ja niittyineen elonkorjuu, syksypimeätkin ovat vaihtelevaisuutena miellyttäviä, entäs talvi! se on oikeen minun vuoden aikani, se valkonen lumi ja kylmä raitis ilma ja se tyyni hiljaisuus! Jaa yksi asia, Lyydi!
Päivän Sana
Muut Etsivät