United States or Angola ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuon omituisen synkän aamuhetken tunnelma, jolloin kukon kolkko, räikeä laulu sattui kieltäjän korvaan kuin tuomiopasunan kajahdus, on saattanut sieluni sisimmät kuohuksiin; on kuin olisin nähnyt tuon katseen Ihmisen Pojan syvämietteisissä silmissä, joka sulatti kivisydämet ja tunki luihin ja ytimiin.
Tämän teki hän niin kovalla ja läpitunkevalla äänellä, että se kuului pitkät, pitkät matkat, varsinkin kun ilma oli aivan selkeä. Hiukan kadehtien kuuntelin tuota selkeää, vahvaa ääntä aamuhetken hämärässä, joka yhä valjeten ennusti uutta päivää, joka oli meidät viepä uusia vaiheita ja uusia kokemuksia kohtaamaan.
Ei mikään hälinä niiden puolelta, jotka niin aikaisin olivat olleet liikkeellä, ollut häirinnyt hänen lepoansa. Noustuaan ylös ja puettuaan pikaisesti vaatteet päällensä, hengitti hän pian ulkoilmassa aamuhetken suloista tuoksua. Ensi kerran tunsi hän nykyisen olopaikkansa erinomaisen kauneuden ja syvän yksinäisyyden valtaavan mieltänsä.
Reinhold itse pyysi Helenan eräänä pyhäpäivänä kävelyretkelle Kaivopuistoon. Hän oli määrännyt aamuhetken ja Helena arvasi, että nyt hän on kerrankin ottanut myöskin aikaa mukaansa. Helena päätti siis ehdoinkin täydellä todella ottaa puheeksi kaikki ne asiat. Mutta siitä kävelyretkestä tulikin ihan, ihan toista. He olivat lähteneet astumaan suurta puistokatua.
Kun minä katselen meren iloisia aaltoja ja ajattelen sitä syvää surumielisyyttä, jota kallion pimentoon painunut vuonon pohjukka kuvastaa, silloin on kuin näkisin kuvan ihmiselämästä, joka iloisen vapaana riemuitsi lyhyen aamuhetken, mutta joka sitte ehkä voimiaan koettaakseen tai lapsellisen uteliaana ja ymmärtämättömänä, ehkä myöskin esteitä pelkäämättömänä rakkauden vaatimana pyrki lähemmäksi rannan mahtavia kallioita.
Viis löysin rosvoa, sun kansalaistas, sellaista, että häpeän ma, eikä myös sulia kunniaa lie suurta heistä. Mut totta jos on unet aamuhetken, saat pian tuntea sa, Prato mitä sinulle toivoo, puhumatta muista. Jos kävis niin, ei varhaist' ois se. Jospa jo käynyt ois, kun niin on käydä pakko! Enemmän suren, jos oon vanha silloin.
Vait, täynnä hartautta Jo päättää retken Tuo luonnon nuori airut Ja aamuhetken. Vain pois se kukkain luokse Taas ulos palaa Ja niille nähdyt ihmeet Nyt kertoo salaa. Käy silloin kuni kuiske Jo kukastoista, Ja kaste hiljaa valuu Nyt umpuloista, Ja odotus jo kätkee Ja kaikki herää, Ja päivä sädeverkot Taas lehtoon kerää, Ja suihkulähde yhtyy Jo riemuun tähän, Ja kukkalavaa kerttu Käy kitkemähän.
KERTTU. Varmaan; sillä hän on luja ja tottelevainen, eikä ole vielä kertaakaan poikennut käskystäni. Sokea tai näkevä: sua rakastan ijankaikkisesti. LIISA. Kerttu! KERTTU. Tässä olen, Liisa. LIISA. Mun Tapani'in! Oletko tässä? TAPANI. Tässä, Liisa. LIISA. Niin, olihan se sun kätes hellä likistys. TAPANI. Käy istumaan kanssamme tänne kivelle ja niin vietämme tämän aamuhetken ilosesti keskenämme.
Hän on voittojen Herra sekä koska Hän pyhän tahtonsa mukaan on sallinut meidän vielä nähdä tämänkin ihanan aamuhetken. Rukoilkaamme niiden sotatoveriemme edestä, jotka eilen urhoina kaatuivat keisarin ja isänmaamme kunnian puolesta." Sen jälestä veisattiin virsi soittokunnan säestäessä ja pastorimme piti jalon ja mieltä ylentävän rukoussaarnan.
Viis löysin rosvoa, sun kansalaistas, sellaista, että häpeän ma, eikä myös sulia kunniaa lie suurta heistä. Mut totta jos on unet aamuhetken, saat pian tuntea sa, Prato mitä sinulle toivoo, puhumatta muista. Jos kävis niin, ei varhaist' ois se. Jospa jo käynyt ois, kun niin on käydä pakko! Enemmän suren, jos oon vanha silloin.