Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Ja sitten kirkossa: hän vastaili kyllä raikkaalla, selvällä äänellä ja teki lupauksensa täydellä todella ja hyvillä aikomuksilla mutta sitten tahtoi taas ajatus lentää omia teitänsä.
Ei ole siinä kaikki, että me näemme itsemme pestyiksi, mutta meidän täytyy siis ilmoittaa tahtomme tulla Jumalan lapsiksi, ja ruveta kulkemaan hänen teitänsä. Ja kuinka me sen ilmoitamme? Me ilmoitimme sen ottamalla vastaan kasteen. Uudestisyntynyt ihminen tulee kasteen kautta ijankaikkisuuden kynnykselle ja pyhityksen tielle.
Nuorimies hierasi silmiään, vielä kerran, toisenkin, mutta sitten yht'äkkiä levisi onnekas ilme hänen kasvoilleen huulensa hymähtivät ja silmissään leimahteli sisäisen hehkun synnyttämä salamoiva väike. Hän oli taaskin vapaa, oikeutettuna astumaan pystyssä päin omia teitänsä, työhön ja elämään! Eläköön vapaus! Reippain askelin hän katua pitkin riensi siltaa kohti, joka johti kaupunkiin.
Mutta samoin kuin sormus kuuluu sormeen ja lapsi äidin sydämeen samoin kuuluu ihminenkin Jumalalle. Hän on hukassa, koska hän ilman Jumalata menee omia teitänsä, sen tähden on hän onneton, rauhaton ja toivoton, kaikki hänen voimansa, lahjansa ja taipumuksensa kasvavat hoidotta ja menevät pilalle.
Jälkimmäisessä tapauksessa toivottiin hirven kulkevan tuttuja teitänsä, ja silloin saisi toinen pojista ampua. Tuuma oli kyllä hyvä ja todisti, että Taneli tunsi hirvien tavat. Tämän päätöksen jälkeen erottiin. Pojat menivät paikoilleen ja Taneli jäi siihen missä oli, kunnes arvasi poikien jo ehtineen hirvien polulle.
"No voipihan niinkin olla", sanoi Loviisa, "mutta kyllä Jumala sitä auttaa, joka luottaa häneen ja vaeltaa hänen teitänsä." "Mutta minun mielestäni vaeltaa se parhaiten Hänen teitänsä, joka käyttää hänelle uskotun leiviskän ymmärtäväisellä ja oikealla tavalla," sanoi Risto, joka oli koko ajan kuunnellut tarkasti tätä keskustelua.
"Rukoilkaamme, äitini, menkäämme rukoillen tulen liekeissä yhtymään Jumalan kanssa." Mutta nyt oli Katariina rouva jo voittanut sen heikkouden, joka hetkeksi oli saanut hänen valtaansa ja hän sanoi nyt vakavalla äänellä: "älkäämme vielä uskoko, että Herra on meidät unhottanut, vaikka emme me näe hänen teitänsä.
Ihminen ajattelee ja toivoo, mutta Jumala yksin määrää hänen teitänsä. Lauantaina aamupäivällä tuli metsänvartijan Leena itse Lahvarttiin ja ihan yksin. Lapsena oli hän usein siellä käynyt, mutta nyt hän ei kymmeneen vuoteen taloa ollut nähnyt. Hän oli nyt kaiteen hankinnassa.
Mutta aluksi tarvitaan varovaisuutta. Jokos ymmärrätte"? "Jo ymmärrän"! vastasi Hintsa Suurpää lujasti ja käänsi papille selkänsä, lähtien tiehensä alas vuoren kuvetta. Kaniiki jäi vähän aikaa tätä äkki menoa kummastelemaan. Hän ei kuitenkaan tullut käsittäneeksi, että Hintsa oli ruvennut omia teitänsä astumaan, vaan piti hänen eriskummaisena jörönä, joka ei ollut muka ihmisten tapoja oppinut.
Mutta kaikkein ihmeeksi ei hän uponnut, sillä monet tärkkihameet kannattivat häntä veden päällä, ja niin hänen onnistui kiivetä kivelle, johon venhe oli tölmähtänyt. Kurjan näkösenä vaikka paitsi vaaratta istui hän nyt siinä, mutta korea ja kallis pitsimyssy meni teitänsä. Onnellisin oli se, joka vaarasta tietämättä makasi menehtyneenä venheen pohjassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät