Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Siitä ei voinut olla epäilystäkään. Kysymys sukeusi ainoastaan siitä, milloin se tulisi tapahtumaan. Se oli ennenkuulumatonta. Se ei tuntunut todelta. Mutta silti se oli mahdollista. Minä uskoin elämäni sen varaan. Ja se luottamus oli onnekas.
Mutta Virginia oli onnellinen aina viimeiseen hetkeensä saakka. Hän oli onnellinen meidän keskuudessamme eläissään ja luonnon hyvyyttä nauttiessaan; kaukana meistä eläissään oli hän siveytensä kautta onnellinen; ja vieläpä sinä hirveänä hetkenä, jolloin näimme hänen hukkuvan, oli hän yhä edelleenkin onnekas.
Toipuu Ja voipuu, Käy aattelemaan, Vartoo Ja hartoo Miel' ankeissaan! Riemua täynnä, Taas toivehetonn', Onnekas vaan Sydän lempivä on!
Muut kalliit muistan, hymyt nään, ne väikkyy, katoo hämärään kuin rinnan huokaus. Ma olin linnan valtias. Mut olin liian onnekas, maan lapsi heikko vain. En onneani kestänyt, pois muistoihini hautaan nyt sen viime maljassain. Pois aarteen juon, min elo soi, en sitä muille jakaa voi, sit' yksin juhlin näin. Yö ympärillä heläjää ja malja kallis kimmeltää mun, köyhän, kädessäin.
Siitä alkoi sitten onnekas kihlausaika. He juttelivat istuskellen kahden kesken salin nurkassa tahi mäen rinteellä metsikön perällä edessään aava tasanko. Toisinaan taas kävelivät he äidin kujanteessa, sulhanen puhellen tulevaisuudesta, morsian silmät maahan luotuina ja tuijottaen paronittaren pölyiseen jälkeen. Kun asia kerran nyt oli ratkaistu, tahdottiin se myös panna nopeasti täytäntöön.
Shemeikka loikoo lauteilla lehvien päällä, allaan hursti, ja Anja painelee häntä selkään ja hartioihin, hieroskellen ja hivutellen, huulilla onnekas hymy, silmissä ainaisen ihastuksen ilme... Voi, sinua, oma sorea poikani! Annatko, levähdän vähän? Levähdä, levähdä, sanoo Shemeikka.
Olikohan hänelle todellakin tarjottu tuota tirehtöörin paikkaa, jota niin moni harkitsi, ja jos niin oli, olisikohan tuo muutos onnekas? Mielikuvituksessaan hän vielä kerran eli heidän avioliittonsa kuluneet seitsemän vuotta. Miten onnellisia he sentään olivat olleet, vaikka olivat vähävaraisia, ensin melkein köyhiä!
Heidän lopetettuansa viittasi kuningas kaikista kauneimpaa heistä tulemaan kuninkaallisen istuimen eteen. Neito tuli, polvistui ja painoi kunnioittavasti otsansa käsiinsä. "Ken olet, maasi ihanin tytär?" kysyi kuningas. "Onnekas olkoon kuninkaan elämä!" vastasi impi. "Palvelijattaresi on Moabilaisen, Bosnai vainajan, ainoa lapsi."
Kun vielä olin Iloinen, onnekas, niin miehen hengen Pelasti sukkeluus; nyt tahdon purra, Kaikk' estelijät hornaan syöstä. Tule; Viel' yksi hauska yö! Nyt tänne kaikki Apeat päällikkömme! Maljat täyteen! Viel' yksi yö humussa hummatkaamme! CLEOPATRA. Tää on mun syntypäiväni; sit' aioin Vain hiljaa viettää; mut kun sinä olet Antonius taas, niin minä Cleopatra. ANTONIUS. Käy vielä kaikki hyvin.
Kerberos maistaa saa Scipion ruoskasta nyt! Tuntemattoman hauta Tuntematon, sinut aallot toi me sun hautasi teimme, tyttäret Lycian maan, luo meren kimmeltävän. Ei sinun vertaas Lycian miesten joukossa nähty voimassa miehuuden, Herkules kuolossakin. Onnekas äideistä hän, joka, Tuntematon, sinut kantoi, onnekas naisista hän, ken sua lempinyt on.
Päivän Sana
Muut Etsivät