United States or Jamaica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja Hornan lippu ristin vieres liehuu, Ja viirin musta pilkku himmentää, Ja lemmen neste Herran kalkis kiekuu, Ja Hornan teltta kuorin pimittää. Vaan teltan yli huutaa huuhka musta. "Meit' uskon voima pahast' varjelee!" Vaan hän ei huomaa, miten teltan suusta Its' Hornan henki ilkkuin katselee. Kahden vaiheella.
JUNKKA. Onko komesrootilta sellainen määräys? ONNEN HERRA. Mutta mamma, kun saa tietää, kieltää laivan lähtemästä. JUNKKA. Mammasta ei välitetä. Onni lähtee. ONNEN HERRA. Mutta Eliisen pitää päästä mukaan. Onnen pitää odottaa. JUNKKA. Sinun orderisi ei kelpaa, sen pitää olla komesrootilta. ONNEN HERRA. Farbruur on hävytön! Kukko kiekuu.
TOINEN MERIMIES. Mitäs varten kapteeni Ramberg sitten on tänne tullut? EEVA. Kapteeni Rambergille on tänne tuotu Rantalasta kukko. ONNEN HERRA. Sitä varten minä tulin. Joko se on tuotu? EEVA. On tuotu. Kukko kiekuu. Naurua ja lyhyt hurraahuudon remahdus. ONNEN HERRA. Onko porsaskin tuotu? EEVA. Porsasta ei ole kuulunut. ENSIM
"Minkä näköinen hän on?" luki Rejer eteenpäin: "solakka ja sorja sekä pää kuin gallionin kuva, joka kiekuu ja keinuu ... kaula ja käsivarret kiiltovalkoiset ... rinta komea ja rohkea, niinkuin tuulen pullistama märssypurje! ja sen lisäksi niin kaita vyötäisiltä, niin hienomainen ja arvokas!
Tämän kesän perästä talvi, sitten epämääräisen toivon kesä, sitte ehkä vielä pitkä, pimeä talvi. VARJAKKA. Eihän meillä ole talvea. Meillä on lämmin ja kirkas ja kukkaisa kesä, onnemme kun on ehyt ja häiritsemätön. Kukko kiekuu. EEVA. Hyi, kuin säikähdin! VARJAKKA. Se oli kunnian kukko, joka meille lauloi! Mutta missä se on, kun se kuului aivan kuin olisi kiljunut niskassani?
Elviira vilkkaalla luonnollaan on voittanut minun sydämeni puoleensa. Saanko minäkin omistaa Elviiran hellän ja lempeän sydämen ja suloisen olennon, jota minä rakastan suurella rakkaudella. Kukko kiekuu. Elviira katsoo, kuka siellä kiljaisi minun niskassani. ELVIIRA. Ei tässä lähellä ole ketään. Minä säikähdin, että se on Amaalia!
Kukko vaan kiekuu karjapihalla, mutta tässä talossa suinkaan ei ole "kukon virret viisarina". Vasta kun aurinko on hyvän matkan ylennyt taivaanrannalta, astuu kaksi renkiä, piiput suussa ja suitset olkapäällä, huoneestansa. He katsahtavat ympärilleen, ojentelevat itsensä ja rykäsevät.
Veden pauhun keskeltä kuului hanhien kaakatus, ja sitten kuului kylästä ja pehtorin pihalta varhaisten kukkojen laulu, kuten ne tavallisesti ennen aikaansa kiekuvat kuumina ukkosöinä... On sananlasku, että kun kukko varhain kiekuu, niin tulee hauska yö. Tämä yö oli Nehljudofille enemmän kuin hauska. Se oli hänelle iloinen, onnellinen yö.
Pääskyn pesä räystähässä, Oravaisen petäjässä: Mulla vain on ilman alla Koti kaikkialla. Kukko kiekuu orrellansa, Sirkka laulaa loukossansa: Minun laulun' ilman alla Kaikuu kaikkialla. Muilla ompi yksi kulta, Silt' ei puutu lemmen tulta: Mulla vain on ilman alla Kulta kaikkialla. Liisa. Kuka maankuleksija tuolla laulaa? Juhana. Liisaseni! Liisa. Juhaniko täällä? Tervetullut! *Laulu 10.* Juhana.
Miten voimallisesti hän sen todisti! Ja yhäkin voimallisemmasti hän julisti: »Sillä näin on asia: Viisaus on niinkuin ylpiä kukko. Se kiipeää näkyvälle, vaikka lantakasalle, kurottaa kaulansa pitkäksi, lyö kannuksiaan, kotkottaa ja kiekuu ja parkuu, ja pitää ylpeää ääntä itsestänsä.