Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Koko tämä pitkällinen veneenteko oli saanut alkunsa siitä, että Martta neiti oli kerran pehtorin kuullen sanonut: »voi-voi, kuinka minua haluttaisi saada oma, ihan oma vene!» Ne sanat olivat painautuneet pehtorin sydämmelle, sillä hän rakasti tätä neitiä enemmän kuin ketään muuta kartanon lukuisista asukkaista. Oli nähnyt hänen kasvavan sylilapsesta aikuiseksi.
Semmoista venettä kuin tämä pehtorin rakentama ei olisi ammattimieskään tullut rakentaneeksi; ei olisi oksattomampia lautoja löytänyt, ei tarkemmalla huolella niitä toisiinsa liittänyt eikä suuremmalla hartaudella kaaria sovittanut tai nauloja päättänyt. Ukolla oli suuret, pyöreät silmälasit päässä, kun hän mittaili ja merkkaili.
Ihmisiä kävi nyt paljon enemmän herrasväen pakeilla, ja Ester sai emäntänä tarttua kovasti työhön talon askareissa. Kun Arnold oli poissa, kysyttiin häneltä kaikenlaista. Hän sai päättää. Ja kun tiukka paikka tuli, täytyi hänen kääntyä pehtorin puoleen, joka aina tiesi neuvon pulman ratkaisemiseksi.
No sitte saanen tarjota lasin konjakkia kahvin kanssa? Kiitoksia, kyllä se menee. Ester, huusi Arnold. Ester ilmestyi ovelle tyynen ja totisen näköisenä, mutta huomatessaan pehtorin hänen kasvoinsa yli vilahti hentoinen hymy. Sitä ei kukaan huomannut. Kutsuitko minua, Verner?
Se vinkaisi pahasti, hyppäsi syrjään ja survaisi toista kylkeen. Vähän matkaa ne siitä yhdessä juoksivat, jäivät sitten kuuntelemaan, päät toisissaan kiinni. Mutta harakka lensi kiiruusti toiselle puolen pihamaata. Rovastista oli tämä niin hupaista, että täytyihän hänen sitä ihan ääneensä nauraa. Matti juoksi pirttiin, tuli sieltä pehtorin kanssa ja ajoi hevosensa makasiinin eteen.
Kylän päässä, missä maantie vähitellen alkaa kohota vuoristoa kohti, oli oikealla puolella "Hovi". Siihen kuului asuinkartano ja pehtorin huoneus sekä pari tallia ja latoa, joiden välipaikat täytti korkea, hakatuista kivistä rakennettu muuri.
Sahalla oli kaikkialla puhdasta ja siistiä; portaat työväen asunnoissa olivat vasta pestyt ja koristetut havuilla, kaikki, niin suuret kuin pienetkin, olivat pukeutuneet juhlapukuihin ja pehtorin asunnon edustalla, joka oli kappaleen matkan päässä tehtaan hoitajan talosta, käveli pehtori Stork, paitahihasillaan ja vihreät, kirjaellut tohvelit jalassaan, edestakaisin piippua poltellen.
Toinen puoli oli väliaikaisesti pehtorin, emännöitsijän ja palvelijain varalle jätetty; toisen oli kreivi omaksi asunnokseen varustanut.
Palattuaan kotiin löysi Nehljudof hänen yösijakseen valmistetussa konttorihuoneessa korkean vuoteen, jossa oli höyhenpolstarit, kaksi tyynyä ja bordoonpunanen, kahdenmaattavaan sänkyyn aijottu, silkkinen, tiheillä korutikkauksilla varustettu, taipumaton peite, nähtävästi pehtorin vaimon myötäjäisiä.
Paavo Kontio pistäytyi alikerran ovesta sisälle ja tapasi siellä pehtorin, vanhan, rokon-arpisen miehen, joka juuri istui ja suutaroitsi vanhanaikaiset, messinkisankaiset silmälasit sisäänpäin lutistuneella nenällään. Hän nousi hämmästyneenä. Herra on hyvä... Tohtori on hyvä, hän sopersi ja rupesi tuolille tilaa tekemään. Päivää! Ei, minulla ei ole aikaa. Minä matkustan!
Päivän Sana
Muut Etsivät