Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
»Ja eikös tätä ole hiukan koristeltukin vehreillä havuilla ja punaisilla kuusenkukilla?» »On, on; tämä on oikea linna! Siitä onkin jo kaksi vuotta, kun me olemme viimeksi puhelleet ja nyt me tapaamme toisemme linnassa.» »Niin, emme me tosiaankaan ole usein toisiamme tavanneet», puhui nuorukainen vieno jälleenmuistelun väre äänessä »me jotka ennen oleskelimme kesäkaudet yksissä.
Odotettiinko jotain? Johan oli hauta täytetty ja kumpu havuilla katettu. Silloin kuului ääni sanovan: »Hyvät ystävät!» ja avopäin seisoi Thure kummun juurella. Ennenkuin eroamme tästä paikasta, jossa olemme harmaan maan poveen kätkeneet ja kylmän kinoksen alle jättäneet meille rakkaan vainajan, pyydän minä eräiden hänen toveriensa ja hengenheimolaistensa puolesta lausua muutamia jäähyväissanoja.
Pitkä riuku on pihan keskellä, puhujalava on koristettu havuilla ja lippuja liehuu siellä täällä. Rakennuksen seinämällä on pöytä täynnä kahvikuppeja, ja kylän naiset kantavat suuria pannuja toisen toisensa perästä. Pöydän ympärillä on alituinen tungos kahvin ja limonaadin nauttijoista.
Kun nämä kolmisin koskelle saapuivat, oli Kari koivun ja haavan väliin haudan kaivanut, havuilla ja hienoilla sammalilla sen sisustanut ja siihen Annikin laskenut. Karin äidin antamissa kihlavaatteissa hän lepäsi, kasvot itään, että tilaltaan joka aamu armaan auringon nousevan näkisi. Karin äiti oli tuonut mukanaan poikansa pyytämän karhuntaljan, ja siihen käärittiin pieni ruumis.
Katsokaahan, mitä teetättää jäniksen pyytäjällä. Minä kun vien langat metsään, pyyhin havuilla, poltan pois pirtin hajun enkä paljaalla kädellä koskettele. Kun olen ne virittänyt, loihdin näin: »Minä laitan lankojani, liitän näitä liinojani, liitän liinani lumelle, lasken langat hangen päälle.
Kun lumi oli lakaistu pois ja lattia, joka samalla oli makuusijana, peitetty havuilla, metsämiehillä oli omasta mielestään varsin mukava ja hauska pieni koti. Tavaroitansa he, suomalaisten tapaan, eivät säilyttäneet asuinhuoneessa eikä aitassa, vaan piilottivat ne onttoihin puihin ja kallionkoloihin, joista kukaan ei voinut niitä löytää heidän poissa ollessaan.
Kun minä seuraavana päivänä tulin lukkarin luokse, tapasin hänet istumassa puutuolillaan hyvin ykstotisena ja syviin mietteisin vaipuneena, kyynäryspäät polville nojautuneina ja tuijoittaen laattiaan, joka oli havuilla katettu, aivan kuin juhlaksi.
Kun hän näki vaivansa tulevan palkituksi ja täyteläiset tähät pellolla hiljaa huojumassa, kohotti hän hartaana kätensä taivasta kohden, kiittäen kaikkien hyväin lahjain antajaa. Hän oli hurskas mies. Oli todella kunnioitusta herättävää nähdä Makkosen sunnuntai-illoin lukuisan perheensä keskuudessa, havuilla koristetussa tuvassa, pitävän iltarukouksen.
Hän kumarsi maahan ja makasi muutaman minutin kylmällä, havuilla peitetyllä permannolla; vihdoin nousi hän ylös, kalvaana kuin ruumis, nousi katafalkin astimelle ja kumarsi... Silloin oli hän näkevinään että kuollut pilkallisesti katsahti häneen, vilkuttaen toista silmäänsä. Herman, nopeasti peräytyen, astui hairaan ja romahti pitkälleen maahan. Hänet nostettiin ylös.
Me riennämme hautausmaalle ja ehdimme sen verran nähdä, että hauta on ylt'ympärinsä havuilla koristettu. Siihen rovastimme maallinen maja lasketaan. Nyt sataa kukkakimppuja ja seppeleitä hautaan, mutta vielä lisäksi itsekukin kohdastansa heittää kourallisia multaa hautaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät