Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Minulla on nälkä, mistä tulee nyt leipä meille? OLUVINEN. Liisaseni! siinäpä se onkin asia, ettei leipä tule meille, mutta meidän täytyy itsemme mennä sen luo. LIISA. Miten? Minä en ymmärrä? OLUVINEN. Me näetsen panemme tamman valjaisiin ja menemme matkaan. LIISA. Matkaan; Mihin?
Tiedän, kaikki mun soisivat sortuvan, Soisit minusta sun luopuvan, Mutta ystävääs et sinä unhoita, Vaikka sulta on hän kaukana. Juhana. Syystä viivyin, armahani; asioit' ol' mulla, Mutta nytpä olikin sen kiiruhumpi tulla. Luokses' riensin, Liisaseni, apuas mä pyydän, Jalon työn mä aion tehdä, jalon tuuman tiedän. Liisa. Tuuma tuo jo lausu mulle, auttaa koittelen, Mielelläni sua aina auttelen.
Niin, minä näin ne kananpoikaset eräällä kuormalla astuessani torin halki ja kun tiesin miten asiain laita oli täällä, niin riensin ostamaan ne ja pistämään viittani alle; ja sitten astuin niin joutuisaan että vallan hengästyin kiireessäni. He, he, he, he! Kas niin, nyt menen tieheni, sillä pitäähän pikku rouvan pukeutua ja minun myöskin! Hyvästi nyt Liisaseni.
Koko mailma nyt tahtoi teettää kenkänsä ja saappaansa sillä. Mutta kaupungin entiset Suutarit jäivät jouten, ihan jouten, Liisaseni! Tuostapa nyt Suutarit ajattelemaan ja sitä tekisivät vielä nytkin, jos ei eräs älykäs mies heitä olisi pelastanut. Suutari Pylkkönen keksi näetsen yhtaikaa koko salasuuden ja ilmoitti sen mailmalla.
Onhan kello jo neljänneksen kymmenettä ja vielä seitsemän minuttia lisäksikin. On vallan kauheata, Liisaseni, ettet milloinkaan voi totuttaa piikojasi säännöllisyyteen. Ei ole mitään kiusallisempaa kuin se, että odottaessa kuluu aika hukkaan, ei mitään hyödyttömämpää, ei mitään sietämättömämpää eikä mitään joka olisi helpommin autettavissa, jos vaan sitä vakavasti tahdottaisiin.
Sanon sinulle nyt viimeisen kerran: tähän asti olen sinua mielistellyt, nyt ai'on käyttää ankarampia keinoja. Liisa. Käytä vaikka mitä keinoja tahansa, kiusaa, vaivaa, toimita minut johonkin kaukaiseen Venäjän maakuntaan, taikka surmaa minut, mutta raiskata et minua saa. Juhana. Sinä olet kelpo, jalo tyttö, Liisaseni! Vouti. Vai en saa, vai en saa! Kylläpä nähdään!
Pääskyn pesä räystähässä, Oravaisen petäjässä: Mulla vain on ilman alla Koti kaikkialla. Kukko kiekuu orrellansa, Sirkka laulaa loukossansa: Minun laulun' ilman alla Kaikuu kaikkialla. Muilla ompi yksi kulta, Silt' ei puutu lemmen tulta: Mulla vain on ilman alla Kulta kaikkialla. Liisa. Kuka maankuleksija tuolla laulaa? Juhana. Liisaseni! Liisa. Juhaniko täällä? Tervetullut! *Laulu 10.* Juhana.
Tytär vastasi ukon iloiseen silmäykseen säteilevällä, ystävällisellä katseella, joka antoi hänen terveille, vaikkei erittäin kauniille kasvoille hyvin viehättävän ilmeen. Tuskin päästyään ovesta lausui vanhus jyrisevällä bassoäänellä, jossa kumminkin oli koko joukko silmäin ystävällisyyttä, "no nyt sitä lähdetään kruunun parasta kyytiä. Onhan sulla kaikki tavarat mukanasi, Liisaseni?
Ostat sie minulle siitte uudet hameet ja uuden silkkihuivin ja uudet kultasormukset ja korvarenkaat. OLUVINEN. Kaikki, Liisaseni! kaikki, mitä halaat, joudu nyt vaan. LIISA. Ah! Jussi! Nyt rakastan sinua enemmän kuin ketään muita. OLUVINEN. Liisa! sinä olet vaimon esikuva; tule, laita elävät vakkoihin minä valjastan tamman.
Koko talouden näetsen, se tahtoo sanoa: Sinä ja minä ja Musti ja kanat, kukot ja kissat ja porsaat, kaikki. LIISA. Kuin? myötkö sinä minutki. Ei! minä en liikahda kotoa. OLUVINEN. Ei Liisaseni, niin julma minä en ole. Muut raavaat minä vaan aivon myödä. Tuo nyt kiirusti kaikki pärevakat, joihin ne panemme ja joissa niitä kuljettelemme. LIISA. Ah, Jussi!
Päivän Sana
Muut Etsivät