United States or Israel ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta hän jäi pelosta seisomaan siihen paikkaan, sillä se ei ollutkaan Kari, niinkuin hän oli luullut, vaan Thore, joka tuli häntä vastaan. "Tällä tavoinko me toisiamme tapaamme, Sigrid?" kuiskasi hän, ja ääni vapisi. Sigrid ei saanut sanaa suustansa, hän vaan katsoi Thoreen. "Sinä näytät niin iloiselta, Sigrid. Näyttää siltä kuin soisit minulle hyvää."
Niin, niin, Selma, kyllä minä tiedän, sinä soisit pääseväsi minusta. Olen muka niin heittiö mies, juomari, ja mitä kaikkia lienenkään. Sinä vihaat minua, Selma, elä kielläkään, sinä vihaat minua.» »Oskar hyvä, syö vähän pikemmin, että pääset nukkumaan. Kello käy jo kolmatta.» »Nukkumaan? Minkätähden nukkumaan? Taidat luulla, että minä olen humalassa. Mutta siinäpä petyt.
"Nouse ylös, senkin elukka, muuten saat kokea vielä muita temppujani!" Nainen teki ankaran ponnistuksen ja rupesi nyppimään puuvillaa kuumeentapaisella vauhdilla. "Varo vaan, että jatkat samaa tapaa, muuten illalla soisit olevasi kuollut." "Voi, sitäpä jo soisin." Ja hetken päästä kuuli Tuomo hänen huokailevan: "Herra, kuinka kauvan, mikset jo auta?"
Katkerin äänin, huoahtain ikä-puoliso vastas: »Soisit, voisit siis ilakoivina nähdä sä meidät, leikkiä nähdä ja liehuntaa, kun ehkä nyt Aadolf kamppailee kera kuolon, maaksi jo maatuvi, taikka Turkin vankina saa veririnnoin joulua viettää!»
Lapsi ja äiti. »Oi kurjaa osaa! Köyhinä vaan Elää saamme, kuin tomussa maan Nuo matoset pienet tuolla. Nälkää, vaivaa, tuskia ain' Kärsiä saamme ja rikkaat vain Levossa elää ja kuolla.» Niin lausui lapsi; äitipä loi Katsehen hellän lapsehen: »Oi! Lapseni, ennen voisit Miettiä: Köyhyys, vaivaa jos tuo, Kuitenkin sielulle iloa suo, Kuin rikas olevas soisit.»
"No Jumala sinua armahtakoon, herra kuningas!" sanoi erakko kovasti liikutettuna; "sinä saat onnettomuuden aikaan, jota vasta soisit tehneeksi jättämättä, vaikka se olisi maksanut sinulle jäsenen. Mieletön, sokaistu mies, säästä häntä!" "Pois, pois", sanoi kuningas, polkien laattiaan; "aurinko on valaissut Englannin häpeää, ja se on vielä kostamatta.
Ei kestä lihainen silta, Pölkky luinen luikahtavi; Ei se kestä köyhän käyä, Rajakengän rapsutella. Soisit suohon sortuvani. Kun ma kuolisin poloinen, Katalainen katkiaisin, Sata suunsa salpoaisi, Tuhat suunsa tukkoaisi. Sata suu sanoo minua, Tuhat kieltä kerskoavi; Sata suut' oman sukuni, Ja tuhat kyläistä kieltä.
ANTONIO. Sun vihjees vuoksi toisen kerran menin luo Tasson; hänen luotaan palaan nyt. Oon häntä kehoittanut, vaatinutkin; mut hän ei muuta mieltänsä, vaan pyytää sua hartahasti, että Roomaan soisit vähäksi aikaa hänen matkustaa. ALFONSO. Oon harmissani, tunnustan sen sulle, ja mieluummin sen sulle ilmaisen kuin salaamalla sitä lisään vielä. Pois haluaa hän; hyvä! Min' en estä.
ELISABETH. Jos luilleni niin valeen haudan soisit, Kuin kolkon tarjoot istuimen, niin täss' en Lepuuttais niitä, tähän hautaisin ne. Ah, kell' on syytä surra, jos ei meillä? Jos vanhalla on surull' arvo suurin, Niin mun on surullani iän etuus, Ylinnä sen siis suokaa valitella.
"Mutta mitä soisit lapsen tehneen," keskeytti kapteeni lepyttäen, "luuletko Aaton huolivan hänen kiellostaan?" Neiti ystävätär, joka tänään oli valkoisessa puvussa, sinisellä vyöhyellä ja lemmikkikukilla hiuksissa, puuttui nyt puheesen: "Pieni palanen, minun tähteni, rouva Linde kulta. Varmaankaan se ei haitanne." "Jättäkää se mieluummin tekemättä", pyysi Maria. "Miksikä sitten tulit?