Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Nojass' istuu pyssyn hän itsekseen, veri takkihin tahmettuu, hänen näit' vain vaivalla seuranneen, kun kiiruhti joukko muu. Yhä Lotta se silmänsä häneen loi, kuin äiti lapsehen loisi, ihan kuin joka tilkan, min muille soi, juur' aikonut hälle ois. Mut kun yhä raukeni raskaammin, suru-unten painama pää, eip' eukko malta, jo kutsuukin hänet luo, nimen äännähtää.
»Eipä Tuoni ottanut, mut leipä Taivahasta putosi, kun kuuteen Lapsehen loi Luoja seitsemännen. Hälle hengen antaja suo leivän, Leivän, jot' ei nauti vielä lapsi; Toisillenpa osansa siis jääpi. Työtä anon, emäntä, nyt sulta Iloissani Luojan antimista.» Tuoll' aina, missä pohjantulten palo Yön synkeydeltä rauhan valloittaa, Siell' yleni se ihmishenki jalo, jon ruumista tuo hauta tallentaa.
Lapsehen armaaseen hymy huulilla katsovi Hektor; Itkein Andromache lähi astuu sankarimiestään, Hellään painaltaa hän Hektorin kättä ja lausuu: Uskalluksesi turmion tuo! Voi, miksi et sääli Lastasi, puolisoas, joka kohta on Hektorin leski! Kohtahan, tiedän, sun vihamiehesi hirveät surmaa, Vastahas raivolla kun niin hyökkäävät joka sielu. Oi paras ois, jos maa sitä ennen mun kätkenyt oisi!
Lapsi ja äiti. »Oi kurjaa osaa! Köyhinä vaan Elää saamme, kuin tomussa maan Nuo matoset pienet tuolla. Nälkää, vaivaa, tuskia ain' Kärsiä saamme ja rikkaat vain Levossa elää ja kuolla.» Niin lausui lapsi; äitipä loi Katsehen hellän lapsehen: »Oi! Lapseni, ennen voisit Miettiä: Köyhyys, vaivaa jos tuo, Kuitenkin sielulle iloa suo, Kuin rikas olevas soisit.»
Joko onni lapsilles soi leivän, Puuttehessa ennen itkeneille, Vaiko otti osan heistä Tuoni Majoillensa riistarikkahille?" "Eipä Tuoni ottanut, mut leipä Taivahasta putosi, kun kuuteen Lapsehen loi Luoja seitsemännen. Hälle "hengen antaja suo leivän", Leivän, jot' ei nauti vielä lapsi; Toisillenpa osansa siis jääpi. Työtä anon, emäntä, nyt sulta Iloissani Luojan antimista."
Kaikki, kaikki tyyni näki hän nyt olevan rikottuna jalkainsa edessä. Horjahdellen käveli hän tuon pienen sängyn luo, hän tarttui lapsehen, samoin kuin hukkuva epätoivossaan kiinni ottaa pelastuspolahan, ja kieppoi lapsen ylös. "Aina!" huudahti hän. "voitko jättää lapsesi?" "Voin kyllä." "Etkös rakasta häntä?" "En" "Lapsi, lapsi, katso äitihis! Hän ei tiedä, mitä hän itse sanoo."
Päivän Sana
Muut Etsivät