Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
OTHELLO. Jos mua taivas tahtois Surulla koitella ja pilkat, tuskat, Kaikk' antais sataa paljaan pääni päälle, Upottais kurjuuteen mun huuliin asti, Toivottomahan orjuuteen mun syöksis, Pisaran kärsimystä jossain sielun Sopessa löytäisin. Mut voi! kun luopi Mun kuvapatsaaks, jolle aika ilkkuin Hitaasti sormeansa osoittaa, Oo, oo! Vaan senkin kestää voisin, hyvin kyllä.
Me varman voiton kyllä saamme; On meillä parhain päällikkö. Sen lipun luona taistelkaamme, Niin meit' ei häädä häviö. Päämiehemme, ah, Jesus, auta Ja tahto, tarmo meille suo! Viinalle kaiva unheen hauta, Jot' ilkkuin nyt se meille luo! Verelläs synnin tahra, saasta Ja viat meistä viruta Ja vihdoin tästä kotimaasta Ijäiseen kotiin kuljeta! Sotahuuto.
Tuo mies, niin muka jalo, viisas, mua on raa'asti ja ilkkuin kohdellut, kuin tuhma, raukkamainen ihminen. Ma luottain lähestyn, hän pois mun työntää; ma hartaan rakkauteni hälle tarjoon, hän aina katkerammin kiihoittaa ja suonissani veren puhtaimman sapeksi muuttaa. Anteeks suo! Mun täällä näit vihan raivossa. Hän alkusyy on kaikkeen, jos ma syylliseksi jouduin.
ANTONIO. Sen arvoiseks jäät kyllä siihen saakka. TASSO. Mua punnittakoon, sit' en välttele; mut halveksintaa ansainnut en ole. Ei seppeltä, min mulle ruhtinas ja ruhtinatar tunnustukseks soivat, epäillen, ilkkuin halventaa saa kukaan! ANTONIO. Tuo korskeus, tuo kuuma kiihko sulle ei sovi mua kohtaan, tääll' ei lainkaan. TASSO. Min sallit itselles, myös mulle sopii.
Heti räyhää tuolta ja täältä, Lanta se roiskuelee, avojalkoja nulkkeja laukkaa Huutaen meihin päin, mua nähdessään ilakoivat, Nostain jalkojahan, ja mun yhtyvät ympäri kaikki. Luokseni rohkeemmin tuli yksi ja mekkoa nytkäs, Toinen potkasi vain uhaten kuni varsa, ja kolmas Polviins' iski ja huus, mua nokkelasuisena ilkkuin; Parvipa liikkuva kasveli vain sekä uskaliaammin Luo tuli, paeten taas.
NESTOR. Ulysses ilmaissut on älykkäästi Sen kuumeen, jota meidän voimat potee. AGAMEMNON. Kun taudin luonteen olet keksinyt. Niin mikä rohdoksi? ULYSSES. Tuo suur' Achilles, Jonk' yleinen on huuto julistanut Väkemme ponneksi ja jäntereeksi, On saanut korvat täyteen maineen ilmaa Ja, arvoons' ihastuen, teltassaan Vain loikoo, ilkkuin töitämme.
KREIVINNA CAPULET. Ei, sauva, sauva! Miksi miekkaa sinä? CAPULET. Miekkani, sanon! Vanha Montague Tuoss' ilkkuin mulle säilää häilyttää. MONTAGUE. Capulet konna! Mennä minun suo! KREIVINNA MONTAGUE. Ei askeltakaan vihamiehes luo! PRINSSI. Kapinoitsijat, te rauhan vihamiehet! Aseenne veljesverin ryvettäjät! Mut ettekö te kuule?
Rinta huokui, hiki juoksi, kun hän melkein viimeisillään taas pääs omiensa luoksi; vaan ei tuosta ollut millään. Kumppalit huus ilkkuin vielä: 'Lämpisitkö? Taisi tiellä juoksu käydä keveästi? Munter vastus: 'Välttävästi! Kenraal' Armfelt lyötiin kerta; silloin lippuamme likin oli Munter, vuosi verta; hän se lipun pelastikin.
Ja Hornan lippu ristin vieres liehuu, Ja viirin musta pilkku himmentää, Ja lemmen neste Herran kalkis kiekuu, Ja Hornan teltta kuorin pimittää. Vaan teltan yli huutaa huuhka musta. "Meit' uskon voima pahast' varjelee!" Vaan hän ei huomaa, miten teltan suusta Its' Hornan henki ilkkuin katselee. Kahden vaiheella.
Päämies silloin Klaus Fleming oli; talonpoikaistalot Hän täytti huoveillaan; se korska herra, Näet, meitä vihas, niinkuin mekin häntä. Näin ilkkuin sodan verisoihdun piti Hän taiten vireill' yhä, sytyttääkseen Näin taloihimme hädän murhatulta. Sun synnytti täll' itkun aiall' äitis.
Päivän Sana
Muut Etsivät