United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
OTHELLO. Jos mua taivas tahtois Surulla koitella ja pilkat, tuskat, Kaikk' antais sataa paljaan pääni päälle, Upottais kurjuuteen mun huuliin asti, Toivottomahan orjuuteen mun syöksis, Pisaran kärsimystä jossain sielun Sopessa löytäisin. Mut voi! kun luopi Mun kuvapatsaaks, jolle aika ilkkuin Hitaasti sormeansa osoittaa, Oo, oo! Vaan senkin kestää voisin, hyvin kyllä.
PALVELIJA. Huonoja ette ole saapa, hyvä herra; sillä aion ensin koitella, osaavatko nuolla sormiaan. CAPULET. Kuink' aiot heitä siinä koitella? PALVELIJA. Nähkääs, herra; se on huono kokki, joka ei osaa sormiaan nuolla; siis se, joka ei osaa sormiaan nuolla, olkoon kaukana minusta. CAPULET. No, mene joutuin! Mitä? Lorenzon luoko Julia on mennyt? IMETT
En lahden tyyntä soutamaan mä ainiaaksi luotu, Mun lienee myöskin kuntoain kai kerran koittaa suotu, Ja vaikka voimat voipukoon ja menköön halki haaksi, Mun täytyy ennen koitella kuin kuolen, muutun maaksi.
Oi, siunattuna kauan eläkää, Te, vaimo miehen parhaan, mitä maassa On missäkään; te puolisona myöskin Parahan miehen arvoinen! Oi, anteeksi Koitella tahdoin, syvällekö juurtui Tuo luottamuksenne; nyt hänet jälleen Teen siksi, mikä on hän. Hän on mies Tavoiltaan puhtain, moinen pyhä noita. Ett' ympärilleen laumoja hän kokoo Ja voittaa puolen mailman sydammet. IMOGEN. Te parannusta teette.
Mut Jumal', isä ihmisten, Tät' ei näe hyväks lapsillen; Hän antoi heidän koitella Kurjuutta, puutetta. Heilt' isä kuoli. Talokin Veloista pian myytihin, Ja äiti vihdoin torppaseen Sai muuttaa lapsineen. Tuo hurskas äiti, hyvillään Hän lausui kesken köyhyyttään: »Vaikk' isän meiltä kuolo vei, Ei Luoja hylkää, ei!»
Taas maksaa ponnistella, vaivautua, Saa koitella taas voimain pohjattuutta . . . Tuon käärmeen veljen kun nyt saavutan, Niin ongen hänen sieramiinsa työnnän Ja köyden käärin kielen ympäri, Lävistän leuvan keihäällä ja käsken: Rukoile, liehakoitse! Mutta jos Sen luikertajan läpipääsemätön Nyt ympäröikin kaislikko ja muta?
Noin jämeitä pukareita pitäisi lähettää merille, jossa saisivat toimittaa vähän kutakin ja koitella jos mitäkin tuulta; sillä kun ei tiedä, mihin matka on, niin pääsee sitä pitemmälle. Hyvästi vaan! HERTTUA. Te muutkin menkää. VIOLA. Mut jos ei voi hän teitä lempiä? HERTTUA. En moista siedä vastausta. VIOLA. Täytyy.
Mut Jumal', isä ihmisten, Tät' ei näe hyväks' lapsillen; Hän antoi heidän koitella Kurjuutta, puutetta. Heilt' isä kuoli. Talokin Veloista pian myytihin, Ja äiti vihdoin torppaseen Sai muuttaa lapsineen. Tuo hurskas äiti, hyvillään Hän lausui kesken köyhyyttään: "Vaikk' isän meiltä kuolo vei, Ei Luoja hylkää, ei!"