Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. toukokuuta 2025
Ei huolettanut enään toisten poikain pilkat eikä mitkään, mieli oli hyvä kuin lehmällä kesällä. Koulunkäyntini meni sitä jälkeä. Syksyllä Mikkelilauantaina käskettiin tulla rippikirjoitukseen muitten päästettäväin koululasten kanssa yhteen joukkoon. Ja silloinpa menin. Rovasti tutki vielä ja lahjoitti raamatun minulle.
Voi, jos vois riistää pois tuon kehnon tunteen, Jonk' äidit heikot meihin imetti, Jok' ajaa lasta isääns' suosimaan, Arvossa pitämään sen heikkoutta, Ja lumipäästä pilkat torjumaan; Tuon halvan tunteen, joka hurjimmallaan Tok' on, kun alamaisen nöyryyttää se Kuninkaan eteen, tätä jumaloimaan Maan isänä ja maineen turvaajana!
Milloin oli jossakin talossa sonnan ajo, tai joku muu kiireisempi hevostyö, silloin sai Jussikin hevosen ajellaksensa ja silloin ei ollut nälällä mitään sanomista. Kyllähän Jussi kylää kulkiessaan sai osakseen monta ankaraa sanaa ja pilkkaa yllin kyllin, mutta vähitellen oppi hänkin laskettelemaan suustansa kaikenlaista vastapainoa ja täten hämmentämään pahimmat pilkat.
Rastia rakentamahan, Tienvieriä viittomahan, Siltoja siventämähän; Vestä pilkat pitkin maita, Rastit vaaroihin rapaja, Jotta tunnen tuhma käyä,
Käy vielä hupaisemmaksi, ainakin minulle. Te ylpeilette, että voititte muka viekkaudessa minut. Uhkaatte syytää niskaani ihmisten ivat ja pilkat! Ah. teidän pitäisi varoa ärsyttämästä kostonhimoani; sillä minä voin kahdella sanalla taivuttaa teidät polvillenne eteeni. Ne kaksi sanaa ? salaisuus teidän ja Sten Sturen pojasta. Oi, Jeesus Kristus ! Inger Gyldenlöven pojasta? Mitä sanotte? Armoa!
OTHELLO. Jos mua taivas tahtois Surulla koitella ja pilkat, tuskat, Kaikk' antais sataa paljaan pääni päälle, Upottais kurjuuteen mun huuliin asti, Toivottomahan orjuuteen mun syöksis, Pisaran kärsimystä jossain sielun Sopessa löytäisin. Mut voi! kun luopi Mun kuvapatsaaks, jolle aika ilkkuin Hitaasti sormeansa osoittaa, Oo, oo! Vaan senkin kestää voisin, hyvin kyllä.
Kaikki koulutowerien kokkapuheet, pilkat, wiisastelemiset, wieläpä käsiksi käymisetkin, kaikki ne oliwat yhtäkaikki, ne eiwät herättäneet Antissa pienintäkään huomiota eikä wastustamisen ja koston halua. Hänen suutaan ei nähty naurun hymyssä, mutta ei itkussakaan; olipa niinkuin ei hän olisi woinut tuntea hywää eikä pahaa.
"Kuinka te sanoitte, korkeasti oppinut maisteri?" kysyi yksi. "Etkös sä kuullut?" selitti Paavo. "Niinhän mestari sanoi, että siat ulvoo." "Vai niin?" sanoi Maijastiina. "Mutta oppikos mestari Turun akatemiassa sian villoista silkkiä kehräämään?" Yleinen nauru palkitsi tämän verrattoman sukkeluuden. Mutta hiljaisena istui Piispan Ellu nurkassaan, niinkuin ei pilkat olisi häntä tähtäilleetkään.
Hämmästyi pyhäiset miehet: "Mittyinen tämä on neito, koirat ei hänehen koske, kaikki kaikuu saaren kellot!" Tutki Pää-pyhä tytöltä: "Mistä tiesit tänne tulla?" "Tuosta tunsin tänne tulla: päivä pilkat puihin veisti, kuuhut rastia rakensi." Pää-pyhä enemmän tutki: "Lienetkö lihoa syönyt?" "Muistin Kiesuksen kipua, kuuntelin puhetta puiden, siitä virkosi väkeni."
Sanaakaan enää sanomatta läksi Avojalka veljineen raastuvasta pois, ja Dami itki sitä, että sisar tarpeettomasti oli pakoittanut hänen tulemaan kylään; parempi olisi hänen ollut jäädä metsään, siten hän olisi välttänyt pilkat ja naurut sekä tuon karvaan tiedon, että hän on muukalaisena ajettu pois omasta synnyinseurakunnastaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät