Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. toukokuuta 2025
Viime pyhäiset kirkkomiehet näet väittivät sen uuden rovastin kuuluttaneen, jotta jumalanpalvelus Juhanuksena alkaa aikasempaan kuin muulloin.
Ken pesi pyhäiset pyykit, Arkipaiat ompelevi, Nästykit näpertelevi, Viepi ne vesikivelle, Alle kartun kantelevi, Sotkuhun sovittelevi? Vierahan ylösajanta. Piennä heitti minun emoni Kylän vaimojen varahan, Kylän naisten kylvetellä, Kylän akkojen ajella.
Niin minäi pelolla ja arkailulla Pyhäiset lemmentavat unhotan, Ja lemmen tuskast' olen turraks tulla, Sen taakan alle ihan hervahdan. Nää mykät kirjat selittää ja sanoo, Mit' ikävöi ja hartoo mieleni, Ne myötätuntoa ja rakkautt' anoo Paremmin kuin voi koskaan kieleni. Tajumaan opi tätä kieltä mykkää: Se silmin kuulee, jossa lempi sykkää.
Emo tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Viikon viivyit, poikaseni, viikon mailla vierahilla." Lausui lieto Lemminkäinen, sanan virkkoi, noin nimesi: "Piti naiset naurellani, kostoa pyhäiset piiat piännästä pitkän pilkan, naurannoistansa minulle. Sain parahan korjahani, tuon asetin taljalleni, liitin liistehyisilleni, alle viltin vierähytin.
Sit' etsii paavi ynnä kardinalit; ei aatos heillä Nazzaretiin jouda, miss' siivet suihki kerran Gabrielin. Mut Vatikani ja muut paikat Rooman pyhäiset, haudoiks urhojoukon tulleet, mi tietä Pietarin on taivaltanut, pian pääsevät on irstaudesta irti.» Kymmenes laulu Poikaansa silmäellen Rakkaudella, mi ijäisesti molemmista virtaa, tuo ensi Valta, kielin-virkkamaton,
Pyydän yhden päivän armon, yhden viikon, yhden vuoden." Nyykähtivät päät pyhäiset. Kuolo kummasti hymyili: "Ei miestä väkisin viedä, saati veikkoa jumalten: On aika odotellani." Astui jo tuvasta Tuoni, painoi kiinni pirtin uksen; hengähti isäntä itse, hengähtivät vierahatkin.
Yli maailman käy ystävällinen hymyily, luonnossa on sanomaton hellyys ja sen kasvoilla ainainen kirkkaus, puhtaus ja onni. Lähtöjuhlaansa viettää kesä, hyvästiään heittää, parhaat lahjansa jakaa, vaan viipyy viikkokausia, niinkuin suosittu vieras, joka ei henno ystävistään erota... Mitkä pyhäiset päivät! Mikä juhlatuuli maissa ja metsissä!
Hämmästyi pyhäiset miehet: "Mittyinen tämä on neito, koirat ei hänehen koske, kaikki kaikuu saaren kellot!" Tutki Pää-pyhä tytöltä: "Mistä tiesit tänne tulla?" "Tuosta tunsin tänne tulla: päivä pilkat puihin veisti, kuuhut rastia rakensi." Pää-pyhä enemmän tutki: "Lienetkö lihoa syönyt?" "Muistin Kiesuksen kipua, kuuntelin puhetta puiden, siitä virkosi väkeni."
Ja niin oli tullut kesä sen seinien sisäpuolellekin. Sulamistaan oli sulanut mielien kankeus, ja viimein ei sitä ollut ollenkaan. Hellittämättä oli päivä paistanut ikkunoista sisään, vuoroin kustakin. Pitkiltä olivat ruvenneet tuntumaan talviset päivät, varsinkin pyhäiset päivät. Niitä oli Matti koettanut nukkumalla loppuun kuluttaa ja Liisa sanaa katsellen.
Sit' etsii paavi ynnä kardinalit; ei aatos heillä Nazzaretiin jouda, miss' siivet suihki kerran Gabrielin. Mut Vatikani ja muut paikat Rooman pyhäiset, haudoiks urhojoukon tulleet, mi tietä Pietarin on taivaltanut, pian pääsevät on irstaudesta irti.» Kymmenes laulu Poikaansa silmäellen Rakkaudella, mi ijäisesti molemmista virtaa, tuo ensi Valta, kielin-virkkamaton,
Päivän Sana
Muut Etsivät