United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuuhea, kihara tukka oli kammattuna alas silmäkulmien tasalle, silmistä kiilui teeskentely. Se on Heddi se, sanoi Ingrid ja taas rupesi itkemään. Silloin Gabrielin tuli niin sääli häntä, että hän melkein oli mennä hänen puolelleen ja tunnustaa vihaavansa hänkin kaikkia järjestään, mutta hän muisti veljensä Henrikin, eikä voinut olla ihan Ingridin puolella, ja vaan huokasi uudestaan.
Henrik tunsi olevansa niinkuin erämaassa tässä hänelle tuntemattomassa kaupungissa. Gabrielin löytäminen tuntui hyvin kaukaiselta asialta, ja hänen olisi kovasti tehnyt mieli levähtää, ennenkuin antautui mihinkään jännittävään kohtaukseen. Hänellä oli yksi ainoa tuttava Turussa, nuori lääkäri, jolla oli kolme komeaa huonetta hallussaan. Hän päätti ensin käydä tämän luona.
Tämä tervehdys tapahtui niin, että konttoristi sitävarten melkein pysähtyi ja Gabrielin mielestä inhoittavan sulavalla, hitaalla kädenliikkeellä kohotti hattuansa jääden semmoiseen asentoon niin kauan kuin Ingrid kulki ohitse ja koko ajan seuraten häntä silmillään. Ja Ingrid vastasi hänen tervehdykseensä, ja vasta sitten huomasi Gabrielin portissa, ja punehtui.
Mutta yhtäkkiä Ingridin kasvoihin tuli taas entinen säikähdys ja hän juoksi Gabrielin kaulaan. Oma Gabriel, sanoitko että olet ampunut häntä? Herra jumala, Gabriel! Sattui jalkaan, muuta en tiedä. Anna anteeksi minulle, Gabriel, sanoi Ingrid vapisten ja itkuun valmiina. Olisinhan minä voinut heti karkoittaa hänet luotani Olisit.
Livingstone selitti syyt matkan viipymiseen ja sitte hänen seuralaisistaan eräs Pitsane niminen piti tuntikauden kestäneen puheen, jossa hän kehui valkoisten ihmisten hyväntahtoisuutta yleensä ja hra Gabrielin erittäinkin, ja että Livingstone oli matkalla heille tehnyt paljon enemmän hyvää kuin he olivat odottaneetkaan, että hän oli sekä avannut tien heille muiden valkoisten miesten maahan, että saanut välillä olevat päällikötkin hyväntahtoisiksi taivutetuiksi.
"Mitä ihmettä sekin kaikki on!" ajatteli Henrik aivan kuin hän nyt vasta olisi lukenut Gabrielin oudon uhkauksen ja ymmärtänyt mitä se sisältää. "Siinähän on kokonainen elämä, viiteen vuoteen en ole häntä nähnyt, kuinka paljon olen kokenut tällä ajalla itse, ja miksei hän olisi kokenut yhtäpaljon, kokenut ja muuttunut yhtäpaljon kuin minä! Täytyyhän muistaa, että hän on minun oma veljeni!
Kuules nyt, Gabriel, sanoi hän tutunomaisesti ja pani kätensä Gabrielin harteille.
Iltatähti oli juuri heitä vastapäätä, kun he tulivat pitkin katua ja Gabrielin tyhjän läkkikannun sanka vinkui hiljaa kannun heiluessa. Hänelle selvisi niin moni asia sillä kertaa, selvisi erittäinkin tuo Ingridin omituinen inho Mustialaa ja yliopistoa kohtaan.
Hän oli jo heti Ingridin seuraan tultuansa huomannut, että tämä se oli, joka määräsi Gabrielin aikeet ja asiat, ja erittäinkin hän pani merkille Ingridin itsepäisen vastarinnan kaikkeen, mikä vähänkin herrassäätyä koski. "Se oli siis Ingrid, joka kannatti Gabrielin huonoa puolta", ajatteli Henrik, ja jo entisen valmiin vastenmielisyyden lisäksi hänessä nyt kiehahti selvä viha Ingridiä kohtaan.
Hänen piti vaan saada ensin sanotuksi Gabrielille kaikki mitä oli päättänyt. Ja pääasia oli vielä sanomatta. Hän kääntyi ikkunalta muka vähän hyräillen, suuntasi askeleensa Gabrielin ohi, mutta luo tultua istahti hänen viereensä sängyn laidalle.