United States or Bhutan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toinen huone, ilman mitään huonekaluja, oli melkein täynnänsä erinomaisesti hoidettuja ja harvinaisia ruukkukasveja, enimmäkseen palmuja. Silminnähtävästi olivat nämä ylähuoneet Gabrielin erikoisosastoa. Kun Henrik riisuutui ja meni vuoteeseensa, huomasi hän seinässä juuri yläpuolellaan revolverin. Hän otti sen naulasta, tarkasteli sitä ja aukasi: se oli kuudella patruunalla ladattu.
Säästäminen oli hänelle aina ollut hyvin vaikea asia, mutta nyt konttoristin hyväksi se oli ihan mahdotonta. Kevätpuolella. kun lumet alkoivat sulaa ja Gabrielin lempiaika olisi muutoin ollut käsissä, hän päinvastoin alkoi yhä enemmän riutua. Hän oli kauhukseen huomannut, että vaikka hän puolet palkastaan säästäisi, ei hän enää ennättäisi määräajaksi koko summaa saada.
Gabriel tuli vastaan suu toiselle puolelle vinossa, niinkuin hänellä aina oli nauraessaan ja vähän hämillä ollessaan. Henrik selitti sen syyksi nyt tuon hänen peseytymisensä, joka oli ilmeisesti tapahtunut Henrikin vuoksi, ja hän rupesi sentähden pilalla tarkastamaan Gabrielin päätä ja nosti ylemmäs hänen lakkiansa. Tuohon on vielä jäänyt, sanoi hän näyttäen nokea korvan luona.
Tosin hän heti jälestä katui sitä, sillä nyt oli siis päätetty, että hän ei asetu Gabrielin luo, vaan syö päivällistä tässä kalliissa ravintolassa ja ottaa siellä myöskin huoneen pestäkseen itsensä ja jäädäkseen sinne yöksi, sillä eihän hotellissa anneta huoneita muuta kuin koko vuorokaudeksi, mutta mikä oli tehty, se oli tehty.
Missä merkityksessä päätetty? toisti Henrik. Etkö sinä ole vapaa ihminen? O-olen. Mutta me olemme tulleet siihen päätökseen, että minun täytyy tulla veturinkuljettajaksi, paitsi että jos tutkinto menee huonosti, silloin jään tänne konepajaan. Mikään ei voi olla päätetty niinkauan kuin et vielä ole vihitty. Ei, kuuleppas Gabriel, sanoi Henrik, pysähtyi ja otti kiinni Gabrielin rintanapista.
Mutta vaikka neiti Vestlund ei yhtenäkään iltana junan tullessa katsahtanut enää ylös, niin Gabrielin ja hänen välillään kuitenkin oli niinkuin kummaltakin puolelta puhuttu lämmin sana, joka merkitsi: sinua, yksinäinen ihminen, minä suojelen ja hoidan, älä ole milläsikään, sinulla on ainainen turva minussa.
Niin saapuivat he seitsemännen taivaan ovelle ja siihen Gabrielin täytyi pysähtyä; mutta Muhammed astui sisälle siitäkin, ja siinä oven päällä oli kirjoitettuna: "Yksi on Jumala ja Muhammed on hänen profeettansa."
Onpahan vaan eräs "neitsyt". Neitsyt? Eikö neiti? Tjah! En tiedä kuinka sanoisin. Gabriel vaikeni. Henrik jatkoi lehtien keräilemistä. Kun hän sitten kohottautui, kohtasi hän Gabrielin katseen, ja huomasi Gabrielin koko ajan tutkivasti tarkastelleen häntä.
Kun Gabriel oli tullut alas ja sulkenut oven jälkeensä, aikoi hän mennä pari askelta eteenpäin, mutta pappa seisoi ihan liikahtamatonna hänen edessään, niin että Gabrielin oli perääntyminen ja hän painoi silmänsä alas. Jo kauan olen minä katsellut sinun elämätäsi. Sinä näyt pitävän tätä kotia paikkana, jossa on mukava vetelehtiä ja renttuilla. Anna tänne tuo kapineesi!
Mutta mamma ei voinut enää hillitä itseään, vaan kapsahti hänen kaulaansa ja rupesi estelemään ja sanomaan että pappa oli vaan kiivastunut. Pappa jätti nyt asiat mamman huostaan ja meni pois omaan kamariinsa sanomatta sanaakaan. Mutta Gabrielin mieli oli kuohuksissa, ja mamman estelyt vaan yllyttivät häntä.