Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. toukokuuta 2025
Huoneessa tuoksahti koneöljylle ja hiukan ummehtuneelle. Henrik avasi ensimäiseksi ikkunan, niinkuin hän aina teki missä vaan saattoi, ja katsoi vasta sitten ympärilleen. Seinänaulassa hän huomasi takin ja housut, jotka hän jo heti poimuista tunsi Gabrielin omiksi, sillä Gabrielin kaikissa vaatteissa oli aina samallaiset synnynnäiset poimut.
Kalisten nousi oviluoti ylös rullaansa kohden, kun värkmestari piloilla lennätti pajaoven selko selälleen Gabrielin edestä. Sepät ensin tavan mukaan tarttuivat työhönsä, kun kuulivat oven käyvän, mutta sitten vilkasivat kaikki tulijoihin. Värkmestari kulki edellä, Gabriel tuli perässä. Mutta sepät kääntyivät selin heihin, niinkuin eivät olisi mitään huomanneet.
Kun tuonain kerrottiin meille, että Nikolaus Storch oli nähnyt enkeli Gabrielin yöllä, joka riensi häntä kohden ja sanoi hänelle: "mitä sinuun tulee, sinä asetetaan minun valta-istuimelleni!" lausui äitini: "Oudollapa tavalla enkeli Gabriel nyt puhuu omasta valta-istuimestaan: ennen vanhaan enkelit puhuivat Jumalan valta-istuimesta."
Hän yhä teititteli Gabrielia merkiksi, ettei asia ollut vielä päätetty. Ja vasta sittenkuin Gabriel oli todellakin mennyt koneverstaaseen päällelyöjäksi ja eräänä päivänä aivan nokisena ja häpeissään hymyillen tuli kadulla Ingridiä vastaan, sinutteli tämä häntä ensi kerran ja Gabrielin suureksi kummastukseksi saattoi häntä läpi kaupungin hänen kortteeriinsa asti.
Hän tunsi, ettei Ingrid vielä koskaan ollut niin lähellä häntä ollut ja niin selvästi ja peittelemättä ilmaissut rakkauttansa häneen. Ja tämä tunto teki Gabrielin onnelliseksi. Se oli tullut hänelle ihan odottamatta, juuri silloin kuin hän oli menetellyt tyhmästi.
Minulla on rahat mukanani, sanoi Henrik tuntien, että tällä hän juuri piti Gabrielia vallassaan. Mammaltako? Niin. Gabrielin silmissä välkähti jotain kosteata. Kyllä minä sen tiesinkin, sanoi hän. Kiitoksia nyt sinulle Henrik paljon, mutta asia on järjestetty ja juuri tänä päivänä. Kaikki on hyvin. Mammalle jo kirjoitin, ettei tarvita.
Konttoristi oli vielä aluhousuissa ja ilokseen huomasi Gabriel, ettei haava jos sitä paljon olikaan tehnyt mitään estettä liikkumiselle. Konttoristi oli ensin hyvin ylpeä, huusi ja uhkasi oikeudenkäyntiä, niin että Gabrielin oli hyvin vaikea olla lentämättä hänen niskaansa, ja hän jo läksi paiskaten oven jälkeensä ja aikoen siis elää ainoastaan oikeuden päivään asti.
Illan suussa Henrik meni konetehtaalle Gabrielia tapaamaan. Hän oli päättänyt puhua viimeisen kerran suoraan tämän kanssa hänen asioistaan. Ja nyt sen viimeistään pitikin tapahtua, sillä huomis-aamuna oli Henrikin määrä lähteä Turusta. Hän tapasi Gabrielin tulemasta jo hyvän matkaa tehtaalta poispäin.
Joko uskoa Gabrielin asiat kohtalolle, pitää Ingridiä kaikkien muiden ihmisten veroisena, etsiä hänestä hyviä puolia, tai tarmokkaasti ryhtyä toimeen, niinkuin olin alkanutkin ja niinkuin Uuno varmaan olisi tehnyt. Hän ei olisi lähtenyt kaupungista ennenkuin Gabriel olisi suostunut polyteknikumiin tai muuhun sellaiseen. E-ei! Mutta minulta äsken ihankuin kaikki aseet kirposivat käsistäni."
Veri nousi Gabrielin päähän ja hän pysähtyi kokonaan. "Tämä asia on salattava tyystin Ingridiltä", ajatteli hän, ja saadakseen kauemmin miettiä, valitsi kiertotien torin ympäri. "Missä olit?" kysyy Ingrid. "Kotona minä olin koko illan," hänen pitää vastata. Se olkoon hänen ensimäinen ja viimeinen valheensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät