Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Eronneethan olemme kumminkin, ja eivät he minusta tarvitse mitään tietää. Minä olen Ingridin." Konetehtaalle päästyään hän ensiksi meni pajan värkmestarin luo, joka asui yläpuolella varastohuonetta, toisessa kerroksessa. Siellä oli värkmestarilla kaitojen puurappusten ylimmässä päässä eksyttävien ullakko-ovien keskellä pienoinen huone ja kyökki. Hänellä oli vaimo, mutta ei lapsia.
Ja yhä vaan sama suuri ja hyvä työ, hedelmällisyyden työ, laajeni maan ja naisen kautta, voittaen kuoleman, luoden uusia elinehtoja jokaiselle uudelle lapselle, rakastaen, tahtoen, taistellen, tehden kärsimyksissäänkin työtä, synnyttäen alituiseen yhä enemmän elämää ja yhä enemmän toivoa. Suuresta surusta huolimatta palasi elämä taas säännölliseen uraansa konetehtaalle.
Selityksistä kävi ilmi, että juuri samaisesta sinikylttisestä Anniskeluyhtiön raittiusravintolasta piti kääntyä poikkikadulle ja matkaa oli siitä ainoastaan 10 minutin verran konetehtaalle. Henrik sanoi jättäneensä kirjelapun pöydälle ja meni pois. Hänen huolensa oli nyt ajurin saaminen, sillä kuumuus tuntui yhä yltyneen. Mutta ajuria ei koko tällä syrjäisellä kadulla näkynyt.
Syötyään ja levättyään hotellissa hän menee konetehtaalle Gabrielia tapaamaan. Ei siitä asiasta siis sen enempää.
He päättivät niin, että huomenna, kun oli juhannus-aatto ja tehtaasta oli iltapäivästä saakka vapaus, Henrik tulee työn loppuessa jälleen konetehtaalle ja he menevät yhdessä Gabrielin kortteeriin, josta sitten menevät tullivahtimestari Vestlundin luona käymään ja Ingridin kanssa tutustumaan.
Illan suussa Henrik meni konetehtaalle Gabrielia tapaamaan. Hän oli päättänyt puhua viimeisen kerran suoraan tämän kanssa hänen asioistaan. Ja nyt sen viimeistään pitikin tapahtua, sillä huomis-aamuna oli Henrikin määrä lähteä Turusta. Hän tapasi Gabrielin tulemasta jo hyvän matkaa tehtaalta poispäin.
Kun Mathieu kymmenen aikaan seuraavana päivänä saapui Pariisiin, antoi hän ajaa itsensä pohjoiselta rautatienasemalta suoraan Grenellen konetehtaalle. Hän tahtoi ennen kaikkea tavata Denisin, joka ei tähän asti ollut ollenkaan ottanut riitaan osaa. Denis oli aikoja sitten, heti Constancen kuoltua muuttanut isoon rakennukseen vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa.
Kun he tulivat konetehtaalle, kohtasivat he konetehtaan portin edessä Morangen ja hänen tyttärensä Reinen, molemmat surupukuun puettuina. Päivää jälkeen Valérien hautajaisten oli kassanhoitaja taas ryhtynyt työhönsä tylsällä mielellä, joka melkein oli unohduksen kaltaista.
Päivän Sana
Muut Etsivät